Minulla on takana 16 juostua täysmaratonia, joten jonkinlainen kokemus niihin on kertynyt. Silti jokaista maratonia jännittää, eikä mikään niistä ole ollut samanlainen keskenään. Yllätyksiä on tullut jokaisessa, positiivisia ja negatiivisia; juokseminen ei läheskään aina suju helposti. Juostessa kokee aina hyviä ja huonoja hetkiä, ja välillä juoksu saattaa tökkiä tosi pahasti, mutta silti juoksemisen jälkeen on hyvä fiilis. Samanlaista oloa ei saa kuntosalitreenin jälkeen, koska juostessa pää tyhjenee ja sen jälkeen on hyvällä tavalla poikki. Minulle juoksu onkin ollut jo vuosikausia paitsi fyysinen, myös henkinen ja jopa meditatiivinen harjoitus.
Maraton on ennen kaikkea nöyrtymistä. Vaikka olisi kuinka hyvin treenannut ja valmistautunut kisaan, ennen lähtöä jännittää ja epäilyttää. 42,1 kilometriä on pitkä matka, joka vaatii hyvän treeniohjelman ja tankkauksen lisäksi kunnioitusta, jotta maaliin pääsee. Hetki ennen lähtöä jännitys tiivistyy ja adrenaliini syöksähtää vereen nostaen sykettä ja suoritusvalmiutta. Saman kokevat kanssajuoksijatkin, joten lähdössä tunnelma on uskomattoman upea.
Muutaman kilometrin matkaamisen jälkeen ruuhka hellittää ja juoksu alkaa sujua. Hiilihydraattivarastot ovat täynnä, varmuus onnistumisesta nousee ja maisemistakin voi nauttia. Sopivalla vauhdilla hölkätessä pääsee parhaimmillaan syvään haltioitumisen tilaan eli flow-tilaan, jolloin juoksu on helppoa ja nautinnollista. Silloin todella tuntuu, että juoksu on kaunis olotila. Ajatus syvenee ja rauhoittuu, on helppoa olla sinut itsensä kanssa. Juoksijat kutsuvat tätä hyvää oloa runners high -tilaksi.
Lähes jokaiselle maratoonarille tulee jossain kohti juoksua "seinä" vastaan. Tällä tarkoitetaan sitä, elimistö siirtyy käyttämään lihasten glykogeenivarastojen sijaan yhä enemmän elimistön rasvoja energian lähteenä. Rasvoista saadaan kuitenkin energiaa hitaammin kuin hiilareista, jolloin eteneminen vähintään hidastuu.
Minua kiehtoo juoksuharrastuksessa sen selkeys ja yksinkertaisuus. Kun treenaa riittävästi ja monipuolisesti, se näkyy tuloksissa. Jokaisella harjoituslenkillä ja maratonilla on selkeä alku ja loppu. Huikeita tunteita kokee paitsi lähtöviivalla, myös maaliin pääsy tuottaa endorfiineja eli euforiaa ja onnellisuuden väreitä.
Maraton on hyväkuntoisellekin ihmiselle erittäin kova fyysinen suoritus, joten juoksun jälkeen kokee todellakin saavuttaneensa jotain.