Miltä 1980-lu­vul­la näytti? Ursula kertoo, vaikka hei­lun­ta huu­me­bis­nek­ses­sä jää teen­näi­sek­si

Jaakko Pyhälä onnistui hienosti esikoisessaan Jon (1983), mutta seuraava ohjaus oli pettymys. Itsenäisen lukiolaistytön (Heidi Kilpeläinen) ja parin miehenpuolikkaan (Ville Virtanen ja Petri Aalto) heilunta huumebisneksessä jäi teennäiseksi, mutta kiehtovaa ajankuvaa riittää. Muun muassa. Berliinin muuri, jälkipunkahtava muoti ja Chris af Enehjelmin maalaukset lähettävät terveiset 1980-luvun ytimestä. (Suomi 1986)

Ron Sheltonin kyttäkomedia on elokuvia, joita katsoessa miettii, missä näyttelijäntyö loppuu ja mistä omakohtaisuus alkaa. Harrison Ford vaikuttaa niin kyllästyneeltä esiintymään kliseisissä toimintaleffoissa, että hän vetää nuoren aisaparinsa Josh Hartnettinkin mukaan harmauden vyöhykkeelle. Tuommoiset henkilökohtaiset välähdykset ovat kiinnostavampia kuin tusinakohellus ja raptähtien surmatyön tutkimukset. (USA 2003)

Skotlannissa riittää koskia. Jemenissä on kalliota ja aavikon hiekkaa. Lasse Hallströmin elokuvassa yritetään siirtää lohenkalastuksen perinnettä edellisestä jälkimmäiseen. Romanttisena komediana se on mieto, mutta kulttuurien kohtaaminen kiinnostaa. Ewan McGregor on kalastushullu virkamies, jonka sheikki (Amr Waked) tahtoo asiantuntijaksi lohihankkeeseensa. Emily Blunt on konsultti. (Britannia 2011)