Viime viikkoina olemme saaneet lukea, kuinka kehitysyhteistyö olisi erinomainen leikkauskohde. Kokoomus on ehdottanut massiivista 300 miljoonan euron leikkausta ja perussuomalaiset koko kehitysyhteistyön alasajoa. Ehdotukset ovat lyhytnäköisiä tilanteessa, jossa maailman lasten hätä on suurempi kuin koskaan.
Lapset eivät ole vastuussa ilmastonmuutoksesta, sodista tai poliittisista päätöksistä. Silti juuri he kantavat niiden raskaimmat seuraukset. Globaalisti joka viides lapsi asuu konfliktialueella. Yli 90 prosenttia konflikteihin liittyvien seksuaaliväkivaltatapauksien uhreista on tyttöjä ja naisia. Yli 250 miljoonaa lasta ei käy koulua.
Kansainvälisesti kehitysyhteistyörahoituksen määrä romahti viime vuonna. Humanitaarisesta avusta katosi yli kolmannes, lähes yhdeksän miljardia dollaria. Arvioiden mukaan rahoitusleikkaukset aiheuttavat pahimmillaan jopa 22,6 miljoonaa vältettävissä olevaa kuolemaa vuoteen 2030 mennessä.
Suomen ei tarvitse seurata tätä kansainvälistä trendiä. Voimme valita myös toisin.
Me kansalaisjärjestöt tuemme paikallisia kumppaneitamme parhaamme mukaan, mutta emme pysty paikkaamaan humanitaarisen rahoituksen lovea. Globaalin rahoituskriisin keskellä työskentelevät kohtaavat mahdottomia valintoja: Ruokimmeko lapsia kuivuuden koettelemilla alueilla vai tarjoammeko terveydenhuoltoa sodan keskellä eläville perheille? Reagoimmeko tämän päivän katastrofiin vai investoimmeko seuraavan kriisin ehkäisemiseen?
Leikkaukset eivät ainoastaan vaaranna välitöntä henkiä pelastavaa humanitaarista apua. Ne myös syventävät epävarmuutta, taloudellisia kriisejä ja konflikteja globaalisti. Kun muut vetävät apunsa pois, Suomi ei voi peruuttaa omista arvoistaan. Vahva kansainvälinen yhteistyö on myös Suomen etu. Humanitaarisesta avusta ja lasten suojelusta ei pidä tinkiä aikana, jolloin niiden tarve kasvaa.
Senni Martikainen
vaikuttamisen asiantuntija, Plan International Suomi
Sonja Hyötylä
vaikuttamistyön erityisasiantuntija, Pelastakaa Lapset