Hetkessä on jotakin samaa kuin kaksitoista vuotta sitten Atlantassa, kun Michael Johnson tuuletti 200 metrin olympiavoittoa ja maailmanennätystään. Hämmästyksestä seisaalleen noussut kansa ei ollut uskoa silmiään: kellossa seisoi ihan käsittämättömät lukemat 19,32.
Vaikea on uskoa silmiään nytkään.
Usain Bolt on lyönyt tauluun numerot 9,69. Pekingin Linnunpesä kiehuu ja kuhisee, ahterit on nostettu penkeistä. 90000 silmäparia on juuri nähnyt maailman nopeimmalta mieheltä näytöksen, jota se ei unohda koskaan.
Hetkeä ei unohda Boltkaan. Ensi viikon keskiviikkona 22 vuotta täyttävä Jamaikan ihmesprintteri kaartaa kädet levällään kunniakierrokselle kuin olisi lentoon lähdössä. Kasvoilla keskenään kamppailevat ilon ja ihmetyksen ilmeet.
Bolt oli finaalissa lyhyesti sanottuna hämmästyttävä. Mies irtosi muusta joukosta 60 metrin jälkeen, vilkaisi molemmille sivuilleen ja levitti kätensä jo hyvän matkaa ennen maaliviivaa. Ei maailmanennätyksiä ole ollut tapana juosta leikitellen kädet levällään, eikä täydellisen tyveneen keliin. Tuulestakaan (0 m/s) ei ollut tällä kertaa Boltille yhtään apua.
"Voitto oli ainoa asia mitä ajattelin. Ennätyksen tajusin vasta kun lähdin kunniakierrokselle", Bolt toteaa.
Hetkeä tuskin unohdetaan Jamaikassakaan. Olympiakulta on maan ensimmäinen USA:n hallitsemalla miesten 100 metrillä.
"Tämä on iso asia maalleni. Rukoilin jumalalta voimaa kullan voittamiseen."
Uuden mallin sprintteri
Bolt ei laittanut olympiafinaalissa uusiksi vain ME-tilastoa. Hän mullisti lopullisesti käsityksen siitä, millainen huippusprintterin tulee olla. Bolt on 193-senttinen hujoppi.
Enää ei riitä, että on kaksi paria lihaksikkaita jalkoja, jotka takovat rataa niin vimmatusti. Nyt jalkaparin pitää olla myös pitkä. Biofyysisesti asiassa ei ole mitään uutta: juoksija liikkuu sitä nopeammin mitä pitempiä, tiuhempia ja voimakkaampia askeleet ovat.
Uutta on se, että tähän saakka ratasuoraa viilettäneet pitkäkoivet ovat olleet solmuun menevien jalkojensa kanssa vaikeuksissa. Boltilla paketti pysyy kasassa alusta loppuun sakka - jos pakettiin ei lasketa mukana sivulla laahaavia käsiä.
Isojen miesten ongelmana on ollut myös lähtö. Boltille se ei tuottanut mitään ongelmaa.
"Lähtöön on keskitytty erityisen paljon. Yritin vain pysyä rentona", Bolt sanoo.
Rentona pysyäkseen mies yleensä kuuntelee musiikkia ennen starttia. Nyt valmentaja Glen Mills oli syystä tai toisesta pannut juoksijalle reggaekiellon.
"Ei se mitään. Kuulin musiikin päässäni ja tanssin sen tahtiin."
Kolmen kullan kanssa kotiin
Kunniakierroksella Boltin kädet eivät enää laahaa. Hän kantaa Jamaikan lippua korkealla päänsä päällä ja heiluttelee kolmea sormeaan kuin tahtipuikkoja. Bolt aikoo ensi viikolla huudattaa Linnunpesän yleisö vielä 200 metrillä ja 4x100 metrin viestissä. Tällä menolla Bolt lähtee kotiinsa kolmen kultamitalin kanssa.
Juhliiko Bolt myös toista maailmaennätystään selviää ensi viikon keskiviikkona, jolloin juostaan 200 metrin finaali. Omasta ennätyksestään (19,67) matkaa Johnsonin kahdentoista vuoden takaiseen ihmeaikaan on 35 sekunnin sadasosaa.
Eilisen perusteella ME ei ole hirmukuntoiselle Boltille ollenkaan mahdoton temppu - ja olisihan se mukava syntymäpäivälahja itselle, vaikkakin päivän etuajassa.
"En ajattele ennätystä niin kuin en ajatellut nytkään. Keskityn vain voittamaan mestaruuden."
Yksi, kaksi tai kolme mestaruutta, niin eilisillan jälkeen maailman kaikkien aikojen nopeimmasta miehestä ei ole pienintäkään epäilystä. Usain Bolt on mies, jonka kyydissä muut eivät pysy.