Lähes 15 000 jakoa Facebookissa kerännyt nelivuotiaan pojan äidin kirjoitus on herättänyt laajaa keskustelua.
Äiti kirjoitti julkisessa päivityksessään, miten hänen poikansa tulee toisten vanhempien pilkkaamaksi sen vuoksi, että hän ”tykkää vaalenpunaisesta, kimalluksesta, Hello Kittystä ja nukeista”. Jalkapallon, junien ja jääkiekon lisäksi.
Nyt tarttee avautua:Meill on nelivuotias lapsi. Ihana, iloinen ja vauhdikas lapsi, joka sotun perusteella on... Posted by Mari Niinikoski on 31. toukokuuta 2015
Turhautuneen äidin julkinen päivitys nosti jälleen pinnalle keskustelun lasten sukupuolittuneista pukeutumis- ja käyttäytymissäännöistä. Tyttöjen tai poikien tyyli, tai oikeastaan niiden erotteleminen, on kuitenkin verrattaen uusi asia.
Lapset puettiin valkoiseen vuosisatojen ajan
Amerikkalaisen Marylandin yliopiston tutkija, professori Jo Paoletti on tutkinut amerikkalaislasten pukeutumista vuosilta 1885–2011. Paoletti kirjoittaa kirjassaan ”Pink and Blue: Telling the Boys from the Girls in America”, että historiallisessa perspektiivissä naisten ja miesten pukeutumisen erilaisuus on suhteellisen uusi ilmiö. Etenkin sellaisenaan, mikä nykyään käsitetään maskuliiniseksi tai feminiiniseksi.
Miesten pukeutuminen oli esimerkiksi huomattavasti koristeellisempaa ja värikkäämpää ennen vuotta 1800, kuin sen jälkeen.
Lasten muoti sen sijaan on muotoutunut kokonaan vasta viime vuosisadalla. 1700-luvun puoliväliin saakka ei ollut lainkaan olemassa lasten vaatetusta, sillä myöskään ajatusta itsenäisestä, aikuisesta eriävästä lapsesta ei vielä ollut.
Vuosisatojen ajan lapset luokiteltiin kuuluvaksi naisten maailmaan, sillä naisia pidettiin älyllisesti epätäydellisinä, miesten vajavaisina versioina. Tällöin sekä tyttö- että poikalapset puettiin pitkiin mekkoihin.
Vasta 1800-luvun alussa alkoi syntyä romattinen ajatus lapsista synnynnäisesti hyvinä ja viattomina olentoina, jotka olivat lähempänä täydellisyyttä kuin aikuiset.
– Ennen vuotta 1900 vauvat puettiin Yhdysvalloissa yleensä valkoisiin vaatteisiin, usein yhdistettynä pastellisävyihin, jotka eivät kuitenkaan olleet sukupuoleen sidottuja, Paoletti kirjoittaa.
Pinkki oli alunperin poikien väri
1910-luvulla ensimmäisiä vauvoja alettiin pukea potkupukuihin. Niitä myytiin sekä pojille suuunniteltuna mallina että unisex-mallina. Samaan aikaan ilmestyivät lasten haalarihousut, jotka muistuttivat miesten työhaalareita.
1920-luvulla amerikkalaisissa päiväkodeissa otettiin käyttöön koodivärit. Vaaleanpunaisella ja sinisellä erotettiin tytöt ja pojat toisistaan.
– Tosin vuosikymmenten ajan aiheutti hämmennystä, kumpi väri kuului kummalle, Paoletti kirjoittaa.
Kesäkuussa 1918 ilmestyneessä mainoslehdessä nimeltä ”Infant's Department” (Pikkulasten osasto) vaatetehtailijat opastivat kuluttajia näin:
”Tästä aiheesta esiintyy paljon eriäviä mielipiteitä, mutta yleisesti hyväksytty sääntö on, että vaaleanpunainen sopii pojille ja sininen tytöille. Syy on se, että vaaleanpunainen on vahvempi ja selkeämpi väri siinä, missä sininen on herkkä ja siro, sievempi väri tytölle."
Myös muun muassa Time-lehti julkaisi kaavion, jossa esiteltiin tytöille ja pojille soveliaita värejä. Siinä kehotettiin vanhempia pukemaan poikansa pinkkiin. Vasta 1940-luvulta lähtien vaaleanpunaiset vaatteet pojilla ovat alkaneet olla harvinaisempia.
Ultraäänitutkimus synnytti tyttöjen ja poikien markkinat
1960-luku oli unisex-muodin juhla-aikaa: miesten hiusmallit olivat pitkiä, naiset pukeutuivat yhä usemmin housuihin. Paoletti puhuukin vuosista 1965–1985 ”unisexin kukoistuskautena”.
1960-luvulla vaaleanpunainen oli vakiintunut yleiseksi ”vauvojen väriksi.” Oli tyypillistä, että vauvoille – sukupuolesta riippumatta – annettiin useimmiten vaaleanpunaisia lahjoja.
1970-luvun läpi tyttöjen ja poikien pukeminen oli melko sukupuoletonta: samat ruudut ja raidat eri maanläheisissä sävyissä puettiin molemmille sukupuolille. Mutta sen jälkeen, yhtäkkiä ja yllättäen, poikien vaatteisiin ilmestyivät rekat ja kuormurit, tyttöjen vaatteisiin perhoset ja kukat.
– Tähän oli moniakin syitä, joista yksi oli ultraäänilaitteiden yleistyminen: yhä usemmat vanhemmat saivat tietää lapsensa sukupuolen jo ennen syntymää, Paoletti kirjoittaa.
Älykkäät mainostajat hoksasivat kaupitella erikseen tyttöjen ja poikien vaatteita, ja vaaleanpunaisesta tulikin tyttöjen väri. Viimeistään 1990-luvun ”Disney-aika” määritteli, mikä oli tytöille ja mikä pojille sopivaa.
2000-luvulla määritelmät ovat höllentyneet. Mutta kuten somessa vellova keskustelu osoittaa, joillekin lapsen sukupuolen korostaminen on tärkeämpää kuin toisille.
Paoletti muistuttaa kirjassaan, että nykyään tiede huomioi myös sen, että biologinen sukupuoli ei ole kaikilla ihmisillä joko-tai-asia.
– Yhdellä sadasta aikuisesta on joko geneettisiä tai fyysisiä ominaisuuksia, jotka poikkeavat selkeästi standardina pidetystä naisesta tai miehestä. Jo vastasyntyneistä yhdellä 1500:sta sukupuolielimet ovat sen verran epätyypillisiä, ettei sukupuolen määritys ole ihan yksinkertaista, Paoletti kirjoittaa.