Kiireetön hoito venyy ja paukkuu. Kuuden kuukauden hoitotakuuta ei kyetä noudattamaan, ja sitä kierretään kaikin mahdollisin kepulikonstein. Onpa politiikoilta kuultu lausahduksia, ettei kaikkia ole varaa hoitaa.
No mikä kiikastaa. On pulaa hoitajista, kirurgeista ja rahasta. Raha ei ole ongelma suurelle osalle suomalaisia: Rahaa on pankkitileillä ja tulotaso on korkea.
Se, mikä on yllättävää, on, ettei kukaan sano: Meillä ei ole leikkaustiloja. Meillä on Suomessa leikkaustiloja valtavasti tyhjäkäytöllä ja niitä jopa suljetaan. Niihin on investoitu oman arvioni mukaan ainakin 20 000 miljoonaa euroa. Se on valtava summa rahaa.
Miksi leikkaustiloja käytetään tehottomasti? En tiedä asiaa varmasti, mutta ehdottaisin, että yksityisen puolen lääkäreille annetaan julkisen puolen leikkaustiloja käyttöön sopimuksen mukaan korvausta vastaan.
Nyt osa ideologisista syistä vastustaa ajatusta: Vain kuolleen ruumiini ylitse. Mutta leikkaussalien kustannuksista vastaavat saisivat muhkean korvauksen tilojensa käytöstä, ja helpotusta akuuttiin ja pysyvään rahapulaansa.
Oletan, että monelle potilaalle on aivan sama suoritetaanko hänelle kiireetön polvileikkaus aamulla kello 8 tai illalla kello 17. Tärkeintä potilaalle olisi, että leikkaus toteutuu kolmessa kuukaudessa eikä joskus epävarmassa tulevaisuudessa lähimmän kahden vuoden aikana.
On aivan selvää, etteivät kiireettömän hoidon jonot lyhene, ellei jotain olennaista muutosta saada aikaiseksi. Raha on kannustin, jolla hoitajia ja kirurgeja löytyy jonojen purkuun.
Matti Lahdenperä
Liminka