Kumparelaskupaikka Cypress-vuoren juurella kiehuu. Alas taituroi hurjaa vauhtia 22-vuotias Alexandre Bilodeau, joka on päättänyt olevansa ensimmäinen kanadalainen olympiavoittaja Kanadan omissa olympiakisoissa.
Montreal 1976 nolla kultaa. Calgary 1988 nolla kultaa.
Montrealissa 1987 syntynyt kanadanranskalainen onnistuu toiseksi viimeisenä kilpailijana täydellisesti. Viimeisenä alas pomppiva Ranskan Guilbaut Colas yrittää liikaa jää kuudenneksi. Kanadalainen täyttymys kaikilla mausteilla on valmis. Vihdoinkin, huokaa koko Kanada. Uaaaaaaaaa, metelöi monituhatpäinen yleisö, joka on väritykseltään punaista ja valkoista.
Vancouver 2010 ensimmäinen kulta.
Kanadalaista hulabaloota seuraa tarkkana myös Mikko Ronkainen, jonka lopullinen sijoitus finaalissa oli 14. Hän paransi karsintasijoitustaan kuudella pykälällä, pisteissä laskettuna 23:sta 23:50:een.
"Hän (Bilodeau) on lahjakas kaveri. Kultamitali meni oikeaan osoitteeseen", Ronkainen kehuu. Kilpailun kakkonen on 0,17 pisteen marginaalilla Australian Dale Begg-Smith, joka kymmenisen vuotta sitten 15-vuotiaana karisti vaahteralehden takavasemmalle. Hänellä nimittäin meni Kanadan valmentajien kanssa sukset ristiin ja siirtyi veljensä kanssa Australiaan, missä hän kykeni toimimaan vapaammin oman mielensä mukaan ja sovittamaan harjoittamansa liiketoiminnan urheilu-uraan.
Kolmen vuoden kuluttua hän sai maan kansalaisuuden ja tätä myötä edustusoikeuden. Begg-Smith voitti Torinossa 2006 kultaa. Mikäli Begg-Smith olisi voittanut myös Vancouverussa, se olisi ollut kitkerä lisämauste kanadalaisessa olympiaspektaakkelissa.
Vaikka Ronkaisen sijoitus jäi kauas siitä, mitä hän oli etukäteen haarukoinut, oululaismiehen kasvoilta ei paista pettymys.
"Tulokseen en ole tyytyväinen, koska etukäteen ajatellen minulla oli mahdollisuudet vaikka mihin. Mutta ei ole helppoa lähteä ensimmäisenä alas, ja vaikka periaatteessa kaikkien pitäisi lähteä finaaliin samalta viivalta, kyllä loppupää saa helpommin pisteitä", Ronkainen kritisoi.
Hurja nousu kärkipaikoilla onnistui neljä vuotta siten, jolloin Ronkainen laski olympiahopeaa karsinnan 13. sijalta.
"Kokonaisuus kuitenkin tyydyttää. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sipuli kesti", Ronkainen tarkoittaa ilmeisesti pääkoppaa.
Kun olympialaskusta on aikaa vasta puolisen tuntia, Ronkainen ei tuoreeltaan pysty koordinoimaan uransa tulevaisuutta.
"Lasken tämän kauden maailmancupin ja mietin sitten keväällä tulevaisuutta, joka on muuten tuolla katsomossa", Ronkainen huikkaa paikkaan, missä hänen vaimonsa Hannaleena, 3,5-vuotias Roosa ja 1,5-vuotias Matias seurasivat perheen pään suorituksia olympiarinteessä..
Suomen toinen finalisti Arttu Kiramo sijoittui karsinnassa toiveikkaasti 12:nneksi, mutta toisen hypyn pyllähdys pilasi mahdollisuudet. Hän oli finaalissa kuudestoista.
"Aika taisi olla hyvä, mutta virheisiin ei ole varaa. Jos tuollaisen laskun tekisi ehjänä alas, sijoitus olisi todella hyvä", Kiramo spekuloi.
Suomi sai finaaliin vain kaksi kilpailijaa, sillä rovaniemeläinen Tapio Luusua jäi ensimmäisenä ulos sijoituksella 21.
"Tapion toinen hyppy meni niin vinoon, että tuomarit rokottivat siitä välittömästi. Linja oli tiukka", kumparelaskujoukkueen johtaja Marko Mustonen muistuttaa.
Tapio Luusua ei kisapaikalla näy.
"Kyllä Tapio tulee vielä. Antaa hänen nyt purkaa pettymyksensä pois", evästää valmentaja Pekka Lehtikallio. Ei tullut Tapio, ei.