Mikko Kivisen parhaat työt vielä edessä

Joskus 1960-luvulla Sepon kansakoulussa Pohjois-Tapiolassa perjantai-iltapäivän viimeisellä tunnilla nähtiin joka viikko vakituinen ohjelmanumero, Niisku ja Flini -show.

Suomessa on tuhat näyttelijää, mutta 20 näyttelijää esiintyy kaikissa leffoissa. Ohjaajat kategorisoivat helposti näyttelijät ja tyytyvät   helpoimpaan vaihtoehtoon, Mikko Kivinen arvostelee elokuvien näyttelijämiehityksiä.Vielä tuntuu siltä, että kaikki parhaat työt ovat edessä, Mikko Kivinen sanoo.
Suomessa on tuhat näyttelijää, mutta 20 näyttelijää esiintyy kaikissa leffoissa. Ohjaajat kategorisoivat helposti näyttelijät ja tyytyvät helpoimpaan vaihtoehtoon, Mikko Kivinen arvostelee elokuvien näyttelijämiehityksiä.Vielä tuntuu siltä, että kaikki parhaat työt ovat edessä, Mikko Kivinen sanoo.
Suomessa on tuhat näyttelijää, mutta 20 näyttelijää esiintyy kaikissa leffoissa. Ohjaajat kategorisoivat helposti näyttelijät ja tyytyvät helpoimpaan vaihtoehtoon, Mikko Kivinen arvostelee elokuvien näyttelijämiehityksiä.Vielä tuntuu siltä, että kaikki parhaat työt ovat edessä, Mikko Kivinen sanoo.
Kuva: Markku Ojala

Joskus 1960-luvulla Sepon kansakoulussa Pohjois-Tapiolassa perjantai-iltapäivän viimeisellä tunnilla nähtiin joka viikko vakituinen ohjelmanumero, Niisku ja Flini -show.

Niisku oli tuleva jalkapallovalmentaja Jari Niini ja Flini Mikko Kivinen. Lempinimi oli väännetty Kivisten ja Sorasten Fred Flintstonelta.

"Kyllä mä olen aina pelleillyt, mitään ammatinvalintaongelmia ei ollut", Mikko Kivinen nauraa. Kivinen täyttää 50 vuotta tiistaina.

Perjantai-iltapäivän tunteja lukuun ottamatta koulunkäynti oli karvasta nieltävää. Kun ylioppilaskirjoitusten tulokset selvisivät, ruotsin opettaja ryntäsi halaamaan Kivistä: improbaturin raja oli ylittynyt neljällä pisteellä. Kahden a:n lisäksi ylioppilastodistuksessa oli kaksi b:tä.

"En vain löytänyt koulusta kiinnostuksen kohdetta."

Kivisen isä työskenteli toimittajana, äiti Kansaneläkelaitoksella. Perheen kolme poikaa sinkoutuivat täysin erilaisille aloille, ja veljistä vanhin on myös televisiosta tuttu, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja, Venäjän-tuntija Markku Kivinen.

"Aina jos Venäjällä tapahtuu jotain, soitan suoraan veljelle ja kysyn mistä on kyse."

Kivisen näyttelijänura alkoi vuosina 1977--1980 Ylioppilasteatterissa. Kun Teatterikorkeakoulun ovet eivät auenneet, Kivinen lähti kiertämään maakuntia. Ensin tuli teatterikiinnitys Mikkeliin ja sitten Imatralle, jossa Kivinen asui yhdessä Riitta Havukaisen kanssa.

Vuoden jälkeen Havukainen pääsi Teatterikorkeakouluun, Kivinen jäi Imatralle.

"Se oli valinnan paikka. Että joko jään tänne kapakoihin ja se vaihtoehto oli Imatralla silmien edessä. Toinen vaihtoehto oli ruveta kuntoilemaan. En käynyt koko keväänä varmaan kertaakaan kapakassa vaan valmistauduin pääsykokeisiin."

Valmistautuminen onnistui, ja neljäs yritys vei Kivisen Teatterikorkeaan.

"Nuppi nuppi, lipputangon nuppi isoisän päähän putosi."

Naivistinen renkutus nosti Lapinlahden linnut ja Kivisen 1980-luvun puolivälissä suosioon, jota on riittänyt tähän päivään asti.

"Ei sen sanoituksen tekemiseen kovin kauan mennyt, sen voi myöntää. Rima oli aika matalalla", Kivinen nauraa.

Hulluimpina vuosina yhtye teki parisataa keikkaa ja vielä televisiosarjan päälle. Tiivis keikkabussielämä syövytti myös jäsenten välejä, ja 1992 Kivinen lähti Linnuista.

"Aika parantaa haavat. Kun nyt on taas vuosi tehty samalla porukalla, huomaa ettei ne olekaan niin huonoja tyyppejä."

Lintujen menestys painoi kuitenkin Kivisen otsaan ikuisen hauskan miehen leiman.

"Kyse on tietysti siitä, rupeaako toteuttamaan sitä mitä olettaa ihmisten haluavan. Olen kyllä hyvin tietoinen siitä pellen roolista joka mulla on, mutta kannan sen viitan ylpeänä."

Ilmoita asiavirheestä