Kun oulunsalolainen Tuomas Hautamäki oli pikkupoika, hänellä oli tapana unohtua mielikuvitusmaailmoihin. Roskapussin viemisestä tuli äkkiä agenttiseikkailu ja imuroimisesta kidnappausdraama.
Nyt Hautamäki on 21-vuotias itseoppinut elokuvantekijä. Ensimmäinen koko illan elokuva Once Upon a Time on Earth sai ensi-iltansa toukokuussa. Elokuva on tarina kahden palkkamurhaajan kohtaloiden yhteen kietoutumisesta.
Elokuvan tekeminen vei kaksi vuotta. Näyttelijät Hautamäki värväsi ystäväpiiristään. Lavasteet pystytettiin milloin koulun jumppasaliin, milloin ohjaajan olohuoneeseen. Hautamäki teki kaiken itse. Hän näytteli pääroolin, kuvasi, ohjasi, leikkasi, äänitti ja sävelsi. Näyttelijöiden meikeistä sentään vastasi hänen tyttöystävänsä Anne-Mari Kemppainen.
Nyt takki on tyhjä. "Olo on haikea, kun ei ole projektia, joka kokoaisi ystäväpiirin yhteen."
Hautamäen kaltaisia omaehtoisia elokuvantekijöitä on Suomessa runsaasti. Tarina on usein sama: Taideteollisen korkeakoulun ja muiden alan korkeakoulujen ovet eivät ole avautuneet, tai sitten opiskeleminen niissä ei edes kiinnosta.
Hautamäki on pyrkinyt Taideteolliseen korkeakouluun pari kertaa ja kerran Teatterikorkeakouluun. "Tiedän, etten tule koskaan pääsemään Taideteolliseen korkeakouluun. Asiassa harmittavaa on vain se, että sen kautta saisin ammatin", Hautamäki sanoo, mutta ei vaikuta pettyneeltä.
"Teatterikorkean pääsykokeet tuntuvat pelleilyltä, jota en siedä. Siellä saatetaan sanoa, että olkaa kiviä. Minä haluan tietää tarinan hahmon ja pohjan."
Teatterikorkeakoulun pääsykokeet ovat tutut myös ruukkilaislähtöiselle Ville Muhoselle, 24. Samoin valitsematta jäämisen kipeys. Hänen syvin intohimonsa on teatteri. Ala-asteikäisenä hän rakasti katsella koulunsa vanhan jumppasalin esirippua ja näyttämöä. Hän liittyi harrastajateatteriryhmään 9-vuotiaana, ja harrastus jatkui aivan viime vuosiin.
"Kasvoin pienessä kylässä, jonka ilmapiiri oli yleisesti ottaen ahdasmielinen. Sain kuitenkin aina tehdä, mitä halusin. Vain eräs luokanopettajani yritti rajoittaa minua."
Ilmaisutaitopainotteinen Kuusiluodon lukio Oulussa oli pienessä kylässä kasvaneelle pojalle voimakas kokemus. Vapaamielisessä koulussa sai ilmaista itseään ja olla luova. "Kasvoin lukiossa minuksi."
Nyt Muhonen opiskelee Helsingin ammattikorkeakoulussa Stadiassa elokuvakäsikirjoittajaksi. Hän ei hakeutunut sinne niinkään rakkaudesta elokuvaan, vaan elokuvakäsikirjoittajan titteli kuulosti kiehtovalta. "Olen aina ollut tarinankertoja. Tosin kirjoittaminen on usein hyvin tuskallista."
Elokuva on kahden opiskeluvuoden aikana lumonnut Muhosen viekkaasti. "Ei auttanut muu kuin alkaa rakastua elokuvaan."
Nuoren elokuvantekijän on kaikkialla maailmassa vaikea päästä esille.
Muhonen kokee, että koulun kautta on helpompi päästä töihin kiinni kuin itsekseen opiskelemalla.Erilaisten elokuvaprojektien kautta voi luoda kontakteja ja tutustua ihmisiin.
"Ilmainen työvoima kelpaa aina", vinkkaa Muhonen, joka menee syksyllä Kom-teatterin Kom-tekstiin työharjoitteluun.
"Jos haluaa töihin elokuvaohjaaja Aku Louhimiehelle, niin pitää soittaa hänelle ja tarjoutua töihin", hän lisää.
Tuomas Hautamäkikin on pohtinut, että lähettäisi Markus Selinille työnäytteensä. Toistaiseksi ajatus on jäänyt toteuttamatta. Ilmeestä päätelleen postipaketti Selinille saattaa kuitenkin lähteä hyvin pian matkaan.