Ritva Puolakka herätteli keskustelua siitä, mikä on syntiä (Kaleva 6.10./Lukijalta). Siihen, mikä ihmisen itsensä mielestä on syntiä, en kovin paljoa luottaisi; oma mielemme on varsin taitava selittämään mustan valkoiseksi. Siksi onkin tärkeää lukea Raamattua; siinä Jumala itse on ilmaissut tahtonsa.
Raamattua ei kuitenkaan pidä lukea sääntökirjana eikä se edes ota kantaa kaikkiin yksityiskohtiin; esimerkiksi Ritvan mainitsemaan kortin peluuseen en Raamattua lukiessani ole törmännyt.
Sen sijaan lukemani perusteella olen ymmärtänyt Jumalan toivovan, että suhteemme Häneen olisi henkilökohtainen ja läheinen, vähän samaan tapaan kuin suhteemme rakastamaamme läheiseen ihmiseen. Siksi näenkin asian niin, että kaikki, mikä saa minut ajattelemaan enemmän Jumalaa, on Jumalan mielen mukaista, ja vastaavasti kaikki, mikä saa minut pistämään Jumalan mielessäni sivuun, on minulle syntiä.
Jos elän Raamatun sanaan luottaen, minulle tulee epämukava olo, jos syntiä tehdessäni tai suunnitellessani sitä tekeväni vähänkin satun ajattelemaan, mitä mieltä Jumala tästä olisi.