Mikä on kir­jo­jen taivas?

Ihmiset menevät ihmisten taivaaseen, koirat koirien taivaaseen ja kirjat kirjojen taivaaseen, päätteli eräs kotonani vieraillut pikkuinen lukutoukka nimeltään Emma.

Ihmiset menevät ihmisten taivaaseen, koirat koirien taivaaseen ja kirjat kirjojen taivaaseen, päätteli eräs kotonani vieraillut pikkuinen lukutoukka nimeltään Emma.

Mutta mikä onkaan kirjojen taivas. Kirjastotoimen johtajan Helvi Puolakan mielestä se ei yllättäen ole kirjasto.

"Sanotaan, että ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan. Kirja on vähän samanlainen: se elää lukijan mielessä. Kirjan henki, sanoma, sisältö on eri asia kuin kirjan fyysinen olemus", Puolakka vertaa.

Kun suomalainen ostaa kirjan, hän ei yleensä pane sitä kierrätykseen vaan kirjahyllyyn. Kirjat koetaan tärkeinä.

"Suomalainen arvostaa kirjaa. Siitä ruvetaan hankkiutumaan eroon vasta, kun ei ole missään tilaa, ja sittenkin se on vaikeata. Tietenkin on niitäkin, jotka suhtautuvat kirjaan arkisemmin."

Puolakka arvelee, että suomalaiset ostavat vain ne kirjat, jotka he todella haluavat omistaa. Siksi ne myös pysyvät kotihyllyillä.

"Luulisin, että yksi vaikuttaja on pohjoismainen kirjastolaitos: meillä saa uutuuskirjat kirjastojen kautta niin nopeasti, ettei niitä välttämättä tarvitse ostaa itselle. Toisaalta kirjat ovat Suomessa kalliita. Kirjaostot eivät ole heräteostoja vaan harkittuja ja mietittyjä."

Esimerkiksi lahjoina saadut lastenkirjat eivät useinkaan päädy divareihin vaan ne säilytetään rakkaana osana elämää ja kasvamista tai sitten ne kertakaikkiaan luetaan loppuun. Onko kirjojen taivas lukijan käsissä?

"Väittäisin, että suomalaisilla on ihan omanlaisensa suhde kirjaan. Se näkyy siitäkin, että meille on vaikea ajaa sisään pokkarikulttuuria. Lukeminen on meillä osa yksityisyyttä. Suomessa näkee vähän ihmisiä, jotka lukevat kadulla tai onnikassa. Kaikki lukevat rauhassa kammioissaan", Puolakka väittää.

Kuoleeko kirja vai jatkaako se elämäänsä, onko sillä kuolemanjälkeistä elämää? miettii kirjastotoimen johtaja.

"Kirjasto on kansakunnan muisti - se on yksi mainoslause vuosien takaa. Kirjastot vaalivat kansakunnan muistia. Kirjan käyttöikä on lyhentynyt, kustantajat ja kirjakaupat eivät pidä varastoja. Tässä tilanteessa kirjastoilla on aivan ainutkertainen tehtävä, jota yksittäiset ihmiset voivat lahjoituksillaan tukea."

Ilmoita asiavirheestä