Tytti Isohookana-Asunmaan kolumnissa (Kaleva 16.10.) oli paljon oivaltavaa tekstiä puoluekenttämme muutoksista ja tämänhetkisestä tilasta. Hänen johtopäätöksistään, jotka kirjoittaja näyttää tehneen ensisijaisesti poliitikkona ei niinkään valtiollisen ja yhteiskunnallisen kehityksen analysoijana, voi kuitenkin olla eri mieltä.
Isohookana-Asunmaa on oikeassa arvioidessaan, että perussuomalaiset ovat voittaneet muut puolueet, erityisesti keskustan, retoriikan kentällä. Tämän vuoksi hän esittää kysymyksen: ”Onko keskusta joutunut nyt väärälle tielle?” Tähän on esitettävä vastakysymys; missä mielessä väärälle tielle, teoissa vai retoriikassa.
Tiedon nopean lisääntymisen ja tietotekniikan kehittymisen ansiosta länsimaiset yhteiskunnat ovat muutaman viime vuosikymmenen aikana kehittyneet enemmän kuin edellisten satojen vuosien aikana. Muutokset ovat väistämättömiä, mutta aiheuttavat myös ongelmia. Isohookana-Asunmaa mainitsee ongelmina globalisaation, ilmastokysymykset, markkinavoimien toimet ja EU:n heikon toimintakyvyn, joita vakiintuneet puolueet eivät ole kyenneet ratkaisemaan.
Mitkä ovat perussuomalaisten reseptit ongelmiin? Käpertyminen sisäänpäin, ilmastonmuutoksen vähätteleminen, kansainvälisen yhteistyön torjuminen, EU:n yhtenäisyyden hajottaminen! Tällaisella retoriikalla perussuomalaiset ovat onnistuneet hankkimaan äänestäjiä, mutta mitä seuraisi, jos nämä puheet johdettaisiin käytännön toimiksi?
Kaikki edellä mainitut ongelmat ovat sellaisia, joita on ratkottava kansainvälisesti. Kaikki päätökset, tehdyt ja tekemättä jääneet, tuntuvat myös Suomessa riippumatta siitä, olemmeko mukana päätöksentekopöydässä vai onko paikallamme tyhjä tuoli. Ehkä paikallaolo olisi sittenkin vähän parempi vaihtoehto.
Mikä olisi keskustan oikea tie? Mielestäni tekojen tasolla ensimmäinen tehtävä olisi luoda selkeä visio Suomen tulevaisuudesta.