Sote ei tietenkään hävinnyt, eikä kaatunutkaan, sillä sote on olemassa tälläkin hetkellä. Kaikkialla se ei vain toimi ja rahoituspohja vaatii uudistamista. Perustuslakivaliokunta linjasi puutteet, joiden vuoksi sote-laki jäi syntymättä: kunnallinen itsehallinto, rahoitusperuste ja vaikuttamisen mahdollisuus. Kääntäen – jatkovalmistelussa nämä asiat on oltava toisin.
Suomalainen perustuslaki tunnistaa siis vahvasti kunnallisen itsehallinnon ja kunnan roolin. Kesällä 2011 SITRA esitti mallia, jossa leveämpiä hartioita ja samalla demokraattista vaihtoehtoa tarjottiin ns. piirikuntamallilla. Myöhemmin EVA yhtyi tähän linjaukseen lisäten siihen verotusoikeuden siirtämisen maakuntatasolle eli Ruotsin maakäräjien tapaista ratkaisua. Hallitus valitsi kuitenkin vahvat peruskunnat.
Ruotsin maakäräjämalli perustuu väliportaan hallintoon, jolla on verotusoikeus ja suorat vaalit. Suorat vaalit voidaan tulkita perustuslakivaliokuntamme näkemyksen mukaiseksi vaikuttamisen kanavaksi palveluista päätettäessä. Tästä on kokemusta Kainuun maakunnan hallintokokeilusta.
Edellä mainittu vaikuttaa panostavan lähipalveluiden turvaamiseen tähtäävään hallintoon, jossa oikeat palvelut ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Suomalainen koulutus ja ammattitaito ovat maailman huippuluokkaa. Hallinnon tulee olla siis asiakaspalvelija ja hyvien käytäntöjen tae. Sote-uudistus juuttui keskusteluun rakenteista kun olisi pitänyt keskustella käytännöistä.
Ounastelen siis – sote kaatui maakuntien suuntaan? Jos nimittäin leveämpiä hartioita haetaan kunnallista itsehallintoa noudattaen. Maakuntia lienee kuitenkin väestöpohjaan nähden liikaa, yksin maakunta ei sotea ratkaise, vaan väestöpohja. Jos jonninmoinen maakuntamalli päätetään ottaa käyttöön, tullee ratkaistavaksi myös maakuntien määrä. En usko, että silloin enää maakunnallisen identiteetin koetaan olevan uhattuna, kun raha puhuu. Vai poliittisen painolastin alla – puhuttaisiinko piirikuntamallista?
Pirkko Mattila
kansanedustajaehdokas
kansanedustaja (ps.), Muhos
