Jälleen kerran potilaana ja potilaiden edustajana sydän särkyy, kun luen Ylen 29. toukokuuta julkaistun artikkelin, jossa puhutaan eturauhassyövän varhaista diagnosointia vastaan. Samaan aikaan saan satoja yhteydenottoja miehiltä Suomesta ja Euroopasta. He ovat tilanteessa, jossa itsekin olin. Tauti havaittiin liian myöhään.
Kuinka voi olla, että vaikka isoisäni ja isäni menehtyivät tähän syöpään, minua ei edelleenkään pidetty riskiryhmään kuuluvana? Kuinka saan tilanteen korjattua kolmen poikani ja vävypoikieni osalta? Kuinka saamme terveydenhuollosta pois sen käsityksen, että diagnostiikka ja tutkimukset aiheuttavat haittavaikutuksia ja elämänlaadun heikkenemistä? Se on historiaa. Eturauhassyöpä voidaan todeta potilaaseen kajoamatta, jos verikoetta ei tähän lasketa. Ei tarvita yhtään kosketusta, ei yhtään inhottavaa tutkimusta, ei kumihanskoja, ei turhia näytteitä. Kaikki voidaan tehdä nykyaikaisesti ja kustannustehokkaasti.
Eturauhassyövän varhainen organisoitu diagnostiikka ei aiheuta ylidiagnosointia eikä hoitojen haittavaikutuksia. Se säästää ihmishenkiä ja turhaa kärsimystä. Ja mikä parasta, miehen elämänlaatu säilyy hyvänä. Ja tämä säteilee lähellä oleviin ihmisiin.
Me potilaat sen tiedämme. Liian moni meistä on tilanteessa, jossa tauti on havaittu liian myöhään, ja hoitojen luonne on pitkäkestoista ja kallista. Lisäksi miehen elämänlaatu on huomattavasti heikompaa kuin että tauti olisi havaittu ajoissa.
Nykyaikaisesti hoidettu varhainen toteaminen on kansantaloudellisesti edullista ja potilaan kannalta erittäin tehokasta ja ei kajoavaa. Euroopan urologiyhdistys EAU ja Euroopan Eturauhassyöpä kattojärjestö Europa Uomo, Euroopan komission ohella, suosittelevat kaikkiin maihin pilotteja, joissa selvitetään varhaisen diagnostiikan hyödyt.
Kaiken lähtökohta on verikoe, jossa nähdään veren PSA-arvo. Kerätyn tiedon mukaan 98 prosenttia verikokeista eivät aiheuta jatkotoimenpiteitä. Potilas pyydetään uudestaan verikokeeseen tapauksesta riippuen 2–5 vuoden kuluttua. Hän voi jatkaa huoletonta elämää ilman pelkoa syövästä.
Jäljelle jäävät kaksi prosenttia tutkitaan tarkemmin. Potilas ohjataan joko pelkästään ultraäänitutkimuksiin, ja jos tarvetta on, jatketaan MRI-kuvauksella. Ultraäänikuvaus kertoo johtuuko kohonnut PSA suurentuneesta eturauhasesta, vai onko syytä mennä magneettikuvaukseen. Suurentunut eturauhanen on hoidettava, ja sen hoitoon on nykyaikana paljon hyviä vaihtoehtoja. Magneettikuvaus kertoo onko eturauhasessa epäiltäviä kasvaimia. Kuvan avulla saadaan kohdennetut näytteet suoraan kasvaimesta, millimetrin tarkasti.
Näytteenottoon on olemassa vaihtoehtoja, jotka kajoavat potilaaseen mahdollisimman vähän, eivätkä aiheuta elämänlaatuun pitkäkestoisia muutoksia. Jos tulosten jälkeen on aihetta, aloitetaan syövän alkuvaiheen hoidot. Protokollan mukainen aktiiviseuranta, leikkaus, sädehoidot ja lääkinnälliset hoidot ovat erittäin kehittyneitä myös meillä Suomessa.
Mikään hoito ei ole haittavaikutuksetonta. Sen sijaan pitkälle edenneen taudin osalta haittavaikutukset ovat monin verroin suuremmat.
Suomessa havaitaan eturauhassyöpä liian myöhään. Siihen ei ole muuta keinoa kuin aikainen diagnosointi organisoidun varhaisen havaitsemisen kautta. Kaikki muu puhe professorien ja lääkärien suunnalta on potilaan edun vastaista.
On aika, että Suomen yleisin syöpä, eturauhassyöpä, otetaan vakavasti. On aika, että jokainen liian myöhään diagnosoidusta noin 5 500 potilaasta kuullaan. On aika, että vuosittain noin 900 eturauhassyöpään kuollutta eivät kuolleet turhaan. Ja on aika, että saadaan kuolleisuus laskuun. Tähänkään ei ole muuta keinoa kuin aikainen havaitseminen.
Nyt kun ymmärrämme aikaisen havaitsemisen edut potilaalle, niin miten kansantaloudellisesti olisi järkevää? Insinöörin matematiikalla tässä esimerkki.
Myöhäisen vaiheen lääkinnällinen eturauhassyöpähoito maksaa jopa 100 000 euroa vuodessa. Näitä potilaita on Suomessa satoja. Sadan tällaisen potilaan hoito maksaa 10 miljoonaa euroa vuodessa.
Varhaisen vaiheen diagnostiikkakustannukset ovat: verikoe 5 euroa, ultraääni 150 euroa ja magneettikuvaus 300 euroa. Jos 100 000 miestä diagnosoidaan vuodessa verikokeilla, niin heidän verikokeensa maksavat 500 000 euroa.
Jos heistä kaksi prosenttia eli 2 000 miestä tutkitaan tarkemmin ultraäänellä ja magneettikuvauksella, se tulee maksamaan 900 000 euroa. Kokonaiskustannukset jaettuna 100 000 miestä kohden tekevät siis vain 9 euroa per diagnosoitu mies.
Tarvittavat hoidot alkuvaiheessa ovat minimaaliset verrattuna pitkälle edenneen taudin hoitoon. Tähän meillä on varaa, sekä henkilö- ja laiteresursseja. Tehdään muutos parempaan yhdessä, ja säästetään miehen, isän sekä isoisän henki ja elämänlaatu.
Marko Koivuneva
eturauhassyöpäpotilas, kuuden lapsen isä, kahdeksan lapsenlapsen isoisä, Suomen Eturauhassyöpä yhdistys Propo ry:n hallituksen puheenjohtaja, Europa Uomo, hallituksen jäsen, talousjohtaja