Kalajoki Näkymä on kuin tyylillä tehdystä luontodokumentista: joka puolella laajoja peltoaukeita sekä istuvia, lentäviä ja lähestyviä lintuparvia.
Ei ihme, että ylivieskalainen lintuharrastaja Seppo Pudas, 58, on tohkeissaan. Puolisyöty eväsleipä on homehtua käteen, kahvi jäähtyy kupissa.
"Ei nyt jouda puhumaan. Hanhia lappaa pirusti", Pudas toteaa kännykkäänsä, kun harrastajatoveri kyselisi kuulumisia.
On varhainen aamu. Aurinko on noussut Oulun korkeudella kello 5.34. Kalajoen Pitkäsenkylällä suusta tuli vielä huuru, kun Pudas saapui ennen puolta seitsemää paikalle.
Hän on linnoittautunut kaukoputkensa ja kiikarinsa kanssa lietealtaan suojamaaksi rakennetulle ylänteelle. Korkeammalta näkee kauemmas.
Ruutupaperivihkoon tulee merkintä toisensa jälkeen. Seppo Pudas kiertää triangelia tunnista toiseen: kaukoputki-kiikari-merkintävihko. Hän hörppää energiaa siitä, mitä näkee. Pudas on kuin pikkupoika, joka pääsee karkkipajalle ilman valvontaa.
Näin se periaatteessa meneekin: hän on työeläkeputkessa eikä kotona ole retkiä rajoittavaa tekijää.
"Kiinnostus lintuihin menee koko ajan vain pahemmaksi. Aluksi se oli vain keväistä, sitten syksyistäkin. Nykyään se on aivan ympärivuotista", Pudas kuvaa.
Pudas on sairastanut 40 vuotta lintuinfluenssaa, kuten hän itse kuvaa. Parantumaton tauti, joka etenee kivuttomasti pikku hiljaa terminaalivaiheeseen, mutta ei kaada petiin. Päinvastoin.
"Tähän aikaan vuodesta joka päivä", Pudas kertoo vastauksen kysymykseen, milloin hän lähtee jahtaamaan lintuja kaukoputkella.
Pudas rientää pikkuautollaan Ylivieska-Alavieska-Kalajoki-seudulla. Kun normaaliväestö vasta heräilee arkiaamunsa puuhiin, Pudas tököttää paikoillaan pyörivän tatin lailla jossakin luonnonrauhassa.
Mikään lentävä siivekäs ei saisi mennä ohi Pudaksen kiiltävien linssien. Ei saisi, mutta väistämättä menee, kun silmiä ei sentään selässä ole.
Ja sekös harmittaa.
"Nytkin lentää paljon hanhia ohi, joita ei ehdi määrittämään. Kyllä se jää vaivaamaan, jos joku harvinaisuus sattuisi olemaan joukossa."
Aamupäivän muutaman tunnin saldo: liki 30 lintulajia.
Okulaariin osui muun muassa harmaahaikaroita, pulmusia, kurkia, joutsenia, kulorastaita, palokärki, isolepinkäinen, sepelrastas ja seitsemän erilaisia haukkaa. Koko päivän aikana silmissä vilisi vaatimattomasti liki 3 500 hanhea - jopa tundrahanhi.
"Kevään toistaiseksi paras päivä. Ehdottomasti", hymyilee Pudas.