Mies ei tiedä, mistä voi hakea apua

Viime aikoina tapahtuneet useat perhesurmat ovat nostaneet ilmaan kysymyksen siitä, miksi tapaukset ovat päässeet viranomaisten käsien läpi.

Viime aikoina tapahtuneet useat perhesurmat ovat nostaneet ilmaan kysymyksen siitä, miksi tapaukset ovat päässeet viranomaisten käsien läpi – etenkin kun tiedossa on, että osassa tapauksista on ollut viranomaiskontaktia ennen tragediaa.

Keskiöön on noussut miesnäkökulma: kansalaiskeskustelussa kysytään, osataanko sosiaalipuolella suhtautua miesten ongelmiin tarpeeksi vakavasti ja voisiko tilanne olla toinen, jos kriisissä olevan miehen kohtaisi naisen sijaan miespuolinen työntekijä.

Sukupuolen merkitystä sosiaalityössä tutkineen sosiaalityön professorin Leo Nyqvistin mukaan paras vaihtoehto on työpari, johon kuuluu sekä mies että nainen. Sosiaalityöntekijän sukupuolta merkittävämpää on kuitenkin se, että miehet eivät usein tiedä, mistä voisivat apua hakea.

Sosiaalityön koodisto on vierasta ja esimerkiksi neuvolassa tukitoimista ohjeistetaan usein vain äitiä.

”Valitettavasti aika monet miehet kokevat tulevansa sivuutetuksi sosiaalitukijärjestelmässä, esimerkiksi neuvolassa. Avun hakemista heikentävät myös miesten ennakkoluulot, että kyllähän se tiedetään mitä meistä eukonhakkaajista ajatellaan.”

Vähintään yhtä vakava ongelma on sosiaalipuolen krooninen resurssipula. Priorisoiminen on jatkunut jo pitkään.

Lue lisää aiheesta Kalevan Sunnuntai-liitteestä.