Ilmastonmuutos ja sen hillitseminen ovat vakiintuneet lyhyessä ajassa oleelliseksi osaksi suomalaista politiikkaa. Eräs virstanpylväs saavutettiin viime viikolla, kun EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta julkaisivat yhteisen vetoomuksen Suomen päättäjille.
Siinä he vaativat, että ilmastonmuutoksen haasteeseen tulee tarttua IPCC-raportin esittämällä tavalla: päästövähennyksiä tarvitaan enemmän ja nopeammassa aikataulussa.
Huolimatta konsensuksen laajenemisesta vastalauseitakin riittää. Niille on usein yhteistä se, etteivät ne kestä kriittistä tarkastelua.
Ilmastonmuutoksen kieltämisen tai epäilemisen argumentaatio on kiinnostanut myös tutkijoita. John Cook, Peter Ellerton ja David Kinkead perehtyivät ilmastodenialistien kieleen ja tunnistivat 42 erilaista väitettä, joita käytetään ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn. Jokainen näistä väitteistä sisälsi jonkinlaisen argumenttivirheen.
Otetaan esimerkki. Yhtä yleisimmistä argumenteista voisi kutsua nimellä ”on sitä ilmoja pidellyt ennenkin”, englanniksi se tunnetaan nimellä ”past climate change argument”. Sen mukaan ilmasto on lämmennyt aiemmin luonnollisista syistä, joten ilmastonmuutos on nytkin luonnollinen ilmiö.
Onko argumentti järkevä? Puretaan päättely ensiksi ehdoiksi eli premisseiksi: P1: Ilmasto on muuttunut luonnollisesti aikaisemmin. P2: Ilmasto muuttuu nyt.
Tästä saadaan johtopäätös, jonka mukaan nykyinen ilmaston muuttuminen on luonnollista.
Onko tämä oikein päätelty? Ei ole. Siitä, että ilmasto on aiemmin muuttunut luonnollisesti, ei voi loogisesti päätellä, että nykyisin havaitsemamme ilmastonmuutos olisi luonnollista.
Argumentti sisältääkin kätketyn premissin P3: Jos jokin ei ollut vaikuttava tekijä menneisyydessä, se ei voi olla vaikuttava tekijä nytkään. Johtopäätös olisi nyt oikea, jos P3 olisi tosi, mitä se ei selvästikään ole.
Esimerkki osoittaa, että ilmastodenialistien argumentti voi olla hyvin helppo todeta vääräksi.
Cookin, Ellertonin ja Kinkeadin viime vuonna Environmental Research Letters –tiedesarjassa julkaistu artikkeli on suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää ilmastodenialistien argumentointia – tai paremminkin niiden virheitä.
Cook, Ellerton ja Kinkead eivät ole ainoita aiheesta kiinnostuneita tutkijoita. Ruotsalaiseen Chalmersin teknilliseen korkeakouluun on ehditty jo perustaa ilmastonmuutoksen kieltämistä tutkiva yksikkö, Centre for Studies of Climate Change Denialism.
Erityisen kiinnostava ilmiö on ilmastodenialismin, konservatiivisuuden ja muukalaisvastaisuuden yhteys. Tämä kolmiyhteys on todettu jo Norjassa. Ilmastodenialismin ja konservatiivisuuden tai äärioikeistolaisuuden yhteys on havaittu Yhdysvalloissa ja Saksassa.
Yksi ruotsalaisen tutkimuskeskuksen pääteemoista liittyykin juuri äärioikeaan laitaan sijoittuvien eurooppalaisten puolueiden ilmastonmuutosta koskevaan argumentaatioon.
Kokonaan oma tarinansa olisi sitten se tieteellisten julkaisujen pieni vähemmistö, jonka mukaan ilmasto ei muutu tai muutos ei ole haitaksi tai ainakaan ihminen ei aiheuta ilmastonmuutosta.
Theoretical and Applied Climatology -lehdessä julkaistu artikkeli ruoti näitä valtavirrasta poikkeavia tutkimuksia ja tulos oli tyly: kaikissa 38 tarkastelussa työssä oli virheitä lähtöoletuksissa, metodologiassa tai tulosten analysoinnissa.