"En ollut ikinä ennen tavannut Heikki Silvennoista, ennenkuin sain idean tähän rallielokuvaan", kertoo ohjaaja Markku Pölönen.
"Soitin vaan tuolle hurjapäälle, että tuutko syömään kanssani pullaa. Ostin vähistä rahoistani sille berliininmunikin, ja kyllä se lopulta tuli mukaan tähän hommaan", ohjaaja jatkaa.
"Mutta nyt täytyy kehua ihan ääneen: Silvennoinen on helevetin helppo ja lahjakas ihminen. Ja hauska, myös siviilissä, joka ei ole tyypillistä koomikoille", suitsuttaa Pölönen.
Heikki Silvennoinen istuu vieressä ja myhäilee. Rooli Pölösen elokuvassa oli haastavat, koska se oli vasta toinen elokuvarooli Kummelien ulkopuolella. Ensimmäinen oli Auli Mantilan elokuvassa.
"Kummeliroolit ovat niin vahvoja karikatyyrejä, mutta tässä piti olla välillä vakavakin ja silloin hauskana oleminen ei ole helppoa", hän miettii.
Pölöselle Silvennoisen valinta oli helppo.
"Sehän osaa lukea nuotteja oikeasti!"
"Olen ajannut rallia kansallisissa kisoissa. Siksi olin mukana myös käsikirjoittamassa, koska tiesin, mitä oikeasti voi näissä ympyröissä tapahtua", Silvennoinen kertoo.
"Se on hurjaa touhua. Kyydissä pelkään älyttömästi, mutta ajaessa en", muusikko kertoo.
Noin viitisen vuotta sitten Markku Pölönen uhkasi laittaa elokuvantekemisen rukkaset naulaan.
"Koirankynnen leikkaajan jälkeen tuli sellainen hetki, ettei ollut mitään seuraava aihetta näköpiirissä. Se oli minulle uutta. Karjalan kunnailla tv-sarja oli kuitenkin vireillä, joten ajattelin, että heittäydyn kokonaan tv:n puolelle", kertoo Pölönen.
"Mutta sitten tuli Lieksa, jota ei minun mielestäni ole vielä edes julkaistu. Alkuperäisideana oli tehdä kokonaan suomalaisesta kultuurista irti oleva elokuva ja nimenomaan englannin kielellä. Tämä versio alkaa olla valmis, tosin 20 minuuuttia lyhyempänä ja ensi syksynä se tuodaan markkinoille", Pölönen kertoo.
"Suomalainen versio ei mielestäni toiminut, teki tarinan epäuskottavaksi. Raja on hienon hieno, mutta nyt uskon, että se toimii", vakuuttaa Pölönen.
"Kun itse kirjoittaa näitä tarinoita, niin ne aina jollakin tavalla liittyvät, ainakin symbolisesti, minuun omaan elämääni. Silloin Lieksan aikana haaveilin siirtymisestä kokoaan Pohjois-Karjalaan. Ajattelin, että kun sinne pääsen, niin siinä on kaikki. Ei enää huolia ja murheita."
"No vaikka sinne sitten pääsin, ei Kontiolahdelle muuttaminen ratkaissut kaikkia elämäni ongelmia", hän naurahtaa.
Jos Lieksa syntyi Pölösen kaipuusta Pohjois-Karjalaan, syntyi Ralliraita taas jostain ihan muusta.
"Niin, ei tästä elämästä koskaan näköjään tiedä. Juuri kun olin ajatellut, että olen jämähtänyt tosikoksi, tuli eteen tämä Ralliraita", ohjaaja myhäilee.
"Olen taas hakemassa uutta suuntaa, paluuta puhtaaseen komediaan. Huomasin, että se luonnistuu ja ainakin pystyn luomaan ilmapiirin, jossa näyttelijät voivat tehdä parhaimpansa."
Samalla Markku Pölönen kaivaa taskustaan pientä HD-kameraa.
"Tässä on minun uusi suuntani nyt. Haluan tehdä kameralla jatkuvaa dokumentointia, kuvata suoraan kankaalle. Haluan tallentaa ympäristöä, maisemaa, tyyppejä sellaisena kuin ne ovat."
Ralliraidassa on voimallisesti esillä Kotiteollisuuden musiikki. Pölönen itse soitti keulahahmo Hynyselle ja pyysi tätä tekemään aiheeseen sopivan biisin, ja lopulta syntyi kappale Pääkylmänä, johon Pölönen on tehnyt musiikkivideoinkin. Teos oli mukana myös viime vuoden kilpailusarjassa Oulun musiikkivideofestivaaleilla.
"Se Hynynen on muuten ujo ja herkkä mies. Kun se istui Laura Birnin viereen ralliautoon, niin se punaistui ja meni ihan hiljaiseksi", kertoo Pölönen.
"Synkkä mies, mutta näyttää linnunpelättimeltä", kuiskaa Silvennoinen väliin.
"Mutta olen aina tehnyt musiikkivideoita", Pölönen jatkaa.
"Ensimmäinen video, jonka leikkasin, oli Reijo Taipaleen Kangastus elokuvasta Onnenmaa. Ehkä niitä ei ole vain mielletty muusiikkividoiksi", Pölönen pohtii.
Ralliraita-elokuva ensi-illassa
tänään kautta maan.