Michael Johnson uskoo suojattiinsa Jeremy Warineriin. Torstaisessa miesten 400 metrin juoksun olympiafinaalissa Wariner lähtee liikkeelle suosikkina. Vaarallisin haastaja on maajoukkuetoveri LaShawn Merritt, joka voitti olympiavoittoa puolustavan teksasilaisen kahdesti kesän mittaan.
-Warinerin meno oli ehkä hieman sujuvampaa, ja hänen ei tarvinnut ottaa itsestään niin paljon irti kuin Merrittin, matkan ME-mies kommentoi kaksikon välierävauhtia. Wariner voitti välieränsä ajalla 44,15 ja Merritt vei oman eränsä kolme sekunnin sadasosaa nopeammalla ajalla.
-Merritt tulee juoksemaan ennätyksensä, mutta Wariner voittaa, Johnson ennakoi finaalia.
Ateenan olympiavoiton jälkeen maailmanmestariksi Helsingissä ja Osakassa juossut Wariner, 24, on pinkonut matkan parhaimmillaan 43,45. Merritt, 22, teki ennätyksensä 44,00 heinäkuussa Eugenessa voittaessaan Yhdysvaltain olympiakarsinnat.
-Merrittin voima on parempi perusnopeus. Warinerin vahvuus taas on nopeuskestävyys. Kun hän pääsee kilpailuvauhtiin, hän voi jatkaa sitä koko päivän, Johnson vitsaili.
Johnson uskoo myös, että Wariner pystyy rikkomaan hänen vuonna 1999 juoksemansa 400 metrin ME:n 43,18.
-Se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Sitä ennen osaa sanoa, tapahtuuko se nyt, Johnson tuumi.
Maitohappomatka 400 metriä on taitolaji
Maailman viime vuosien paras 400 metrin juoksija Wariner sanoo pystyvänsä rikkomaan nykyisen taustavoimansa Michael Johnsonin ME:n 43,18. Jos näin käy, on mielenkiintoista nähdä, kuinka 200 metriä parhaimmillaan vain 20,19 juossut teksasilainen sen tekee. Hyvälläkin yleissprintterillä 400 metrin aika on nyrkkisääntönä 2 x 200 metrin ennätys + 3,5-4 sekuntia.
Michael Johnson juoksi ME-juoksussaan ensimmäiset 200 metriä 21,24:ään. Se oli hänelle helppoa 200 metrin ME-miehenä. Silti oli hämmästyttävää, ettei hänen vauhtinsa juuri hidastanut juoksun toisella puoliskolla, joka kulki 21,94.
Etusuoralla iskevät maitohapot syövät yleensä selvästi jälkimmäisen 200 metrin aikaa. Esimerkiksi, kun Lee Evans juoksi Meksikossa 1968 silloisen ME:n 43,86, hänen 200-metrisensä kulkivat 21,1 ja 22,7.
Osakan MM-kisoissa viime vuonna Warinerin voittaessa 400 metrin MM-tittelin ennätyksellään 43,45 hän ohitti 200 metriä ajassa 20,92, eli hieman kovempaa kuin normaalisti (noin 21,1). Juoksun toisella puoliskolla hän viipyikin sitten 22,53 sekuntia.
Taktisesti 400 metrin juoksun kriittinen hetki on 200 metrin kohdalla. Kun lähtö on kaarteesta, ensimmäinen 100 metriä juostaan yleensä maltilla. Maksimivauhti saavutetaan 150-200 metrin kohdalla, jonka jälkeen urheilijat pyrkivät vain säilyttämään vauhtinsa mahdollisimman pitkään.