Suomen sahateollisuuden kehityksen myötä metsien käyttö lisääntyi 1850-luvulta lähtien. Vähän myöhemmin alkanut kemiallisen metsäteollisuuden kehitys lisäsi entisestään puun käyttöä.
Metsien kasvatuksesta oli silloin hyvin vähän tietoa ja niinpä yleisenä menetelmänä käytettiin silloin tukkipuiden poimintahakkuuta, joka nimettiin harsintahakkuuksi. Uskottiin, että taimiainesta syntyy ja metsä uudistuu aikanaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.