Niina-orava istui yksin lammen rannassa ja tunsi olonsa surkeaksi.
Se katseli, kuinka lammella uiskentelevat hanhi-isät kyhnyttelivät toisiaan hellästi.
Olisipa minullakin joku noin hyvä kaveri, Niina ajatteli.
"Hei!" kuului ääni Niinan selän takaa. Niina käännähti pelästyneenä ympäri.
"Anteeksi, en tarkoittanut säikäyttää. Halusin vain tervehtiä, kun en ole täältä päin", jatkoi äänen aiheuttaja, nuori orava.
Sen turkki oli tuuhein ja kaunein, jonka Niina oli ikinä nähnyt, ja se hymyili kiltin näköisesti.
"Ei se mitään, yllätyin vain. Minä olen Niina", Niina esittäytyi.
"Minun nimeni on Kurt, mutta sano Kurre vain", toinen orava sanoi.