"Hei", kettu sanoi.
"Hei", Niina vastasi, ja siirtyi varmuuden vuoksi Tanelin olkapäälle istumaan. Se ei luottanut isompiin, vieraisiin eläimiin.
"Kuka sinä olet?", kysyi Niina.
"Olli", kettu sanoi. Se hymyili kiltisti. Äkkiä Niinan mieleen juolahti jotain.
"Hei, oletko sinä fiksu? Saduissa ketut ovat aina niin ovelia. Voisit auttaa parantamaan kaverini hikan", Niina sanoi.
Olli mietti hetken. Metsässä tuli hiljaista. Hiljaisuus jatkui... ja jatkui.
"Hikka taisi mennä ohi", Taneli sanoi.
"Kiitos, Olli", Taneli kiitteli.
Tämä satu loppui onnellisesti tähän.