Kolumni
Tilaajille

Met­sä­kes­kus­te­lu kär­jis­tyi, ja sillä voi olla ikäviä seu­rauk­sia

Mitä enemmän riitelemme metsistä keskenämme, sitä paremmat mahdollisuudet annamme muille määritellä sitä, kuinka kansallisaarteemme kanssa pitäisi toimia, kirjoittaa pätoimittaja Sanna Keskinen.

"Metsänomistajat ja metsästäjät marssivat ulos Evon tiedekansallispuistoa valmistelevasta työryhmästä", "Luon­to-Liit­to lähtee su­si­työ­ryh­mäs­tä", "Ely-keskukset irtautuivat PEFC:stä".

Edellä olevat poiminnat ovat otsikoita viime viikkojen uutisista, jotka liittyvät suomalaiseen metsä- ja luontokeskusteluun. Muunkinlaisia otsikoita toki löytyy, mutta nämä kuvaavat hyvin sitä, millaiseksi keskustelu metsistä on Suomessa muuttunut.

Yhä yleisempi näyttää olevan toimintatapa, jossa erilaiset yhteistyöryhmät jätetään niin sanotusti ovet paukkuen, kun riittävää yhteistä näkemystä ei ole saatu aikaan tai omia tavoitteita ei ole pystytty viemään läpi.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa