Antti Leivo kirjoitti (Kaleva 25.1./Lukijalta) aiheellisesti uhanalaiseksi käyneistä metsäkanalinnuista.
Syksyn 2017 linnunhaukkukokeissa tavattiin lintuja parhaimmillaan 0,3 lintua kuljettua kilometriä kohti ja maastoiksi oli valittu linturikkaimmat alueet sadan kilometrin säteellä. Ihmeellistä kyllä saman syksyn kolmiolaskenta näytti kymmenkertaisia määriä.
Jossain mättää pahemman kerran. Lintukantojen lasku on ollut huomattava seitsemänkymmentäluvulta tähän päivään. Esimerkiksi Ylivieskassa oli silloin useita sadan teeren parvia ja viime syksynä näin yhden viiden teeren parven.
Tällä ajanjaksolla alkoi myös tehometsätalous aukkohakkuineen ja metsäojituksineen. Käräjäsalit kutsuivat metsänomistajaa, joka harrasti jatkuvaa kasvatusta.
Sehän tässä on ikävää, että mielipidesivulle kirjoittaminen on ihan turhaa, koska päättäjät päättävät ilmeisesti rahan kiilto silmissä turvata valtiolle metsästyskorttitulot metsojen kustannuksella.
Vakavasti sanottuna kyllä jotain tarttis tehrä, eikä vain voivotella. Metsäkanalinnut pitää rauhoittaa alkuun viideksi vuodeksi ja arvioida sitten tilanne uudestaan.
Toisaalta tietenkin rauhoituksesta syntyisi valtava älämölö. Iankaikkinen metsästysoikeus vietäisiin ja pystykorvat menettäisivät riistaviettinsä ynnä muita syitä olisi tarjolla. Kansalliskoiralla on niin syvällä riistavietti, että sen katoaminen rauhoittamisen vuoksi on höpöpuhetta.
Tässä eräänä päivänä televisiossa biologi esitti myös huolensa metsäkanalinnuista ja hänen mukaansa yksi merkittävä tekijä on vanhojen metsien väheneminen. Toisena syynä on varmasti pedot, sekä ilmassa lentävät että maata pitkin kulkevat. Ne saalistavat vuoden ympäri ja kun lintukanta on näinkin heikko, niin herkästi metsät tyhjenevät kokonaan linnuista. Pedothan syövät sen viimeisenkin elossa olevan.
Metsästysalueelleni Ruotsissa ilmestyi maakotkapariskunta päivystämään. Alueen kohtuullinen lintukanta oli kahden vuoden kuluessa loppuun kaluttu linnuista, koirani ei löytänyt ainuttakaan haukuttavaksi. Syyttävä sormeni osoittaa kotkia tästä tuhosta, koska aluetta ei ole hakattu eikä ole tapahtunut muitakaan muutoksia.
Joten kaikki vaikuttaa olemattomiin lintukantoihin: metsästys, kaikki pedot, metsien muokkaukset sekä ilmastonmuutokset. Ainoastaan normaaliin metsästykseen ja epänormaaliin tieltä metsästykseen me voimme vaikuttaa välittömästi, samoin maassa kulkeviin petoihin. Muihin syihin vaikuttaminen on pitkässä kuusessa.
Toivon todella, että riistahallinnossa joku virkamies olisi hereillä ja toimisi siten, että metsäkanalinnut rauhoitettaisiin lintukannan sukupuuttoon tuhoutumisen estämiseksi.
Ensio Ahlholm
Jääli
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.