Nyt olisi viimeinen hetki tehdä metsäkanalintujen täysrauhoitus, kun paikoitellen on vielä siemen jäljellä. Vuoden rauhoitus ei riitä, vaan tarvitaan vähintään kolme vuotta, mikä sekään ei välttämättä takaa lajien elpymistä.
Metsäkanalintujen pesinnän jatkuvalle epäonnistumiselle on monta syytä. Yksi syy on kevään aikaistuminen. Linnut aloittavat pesintänsä liian varhain. Kylmä jakso tulee usein juuri silloin kun poikaset kuoriutuvat. Ja se on sitten siinä.
Toinen syy kantojen vähenemiseen on metsästys (maantiemetsästys). Lähes jokaiseen paikkaan, missä metsää vielä kasvaa, johtaa myös tie. Linnuilla ei ole rauhaa missään.
Minun mielestäni oli myös suuri virhe sallia teeren ampuminen kuvilta. Soidinpaikalla on usein ensimmäisenä vastassa se vanha kukko, joka ammutaan ja jäljelle jäävät - jos jäävät - sukua jatkamaan kaikkein heikoimmat yksilöt. Osansa vähäisestä metsäkanalintukannastamme vievät myös ketut, näädät, supikoirat ja kanahaukat.
Olen seurannut viittä eri metsosoidinta vuosikymmenten ajan. Ympäristö ei näillä paikoilla ole muuttunut merkittävästi. Aikaisemmin jokaisella soitimella oli useita kukkoja ja parhaimmillaan kymmenen koppeloa. Vuonna 2017 käytössä oli enää yksi soidin, jolla oli yksi metso ja kaksi koppeloa. Onko tänä vuonna jäljellä enää yhtään? Jää nähtäväksi.
Riistakantoja Kuusamossa aktiivisesti vuodesta 1962 seuranneena olen nyt todella huolissani kanalintujen tulevaisuudesta. Karhuja ja susia meillä kyllä riittää, ne eivät, toisin kuin metsäkanalintumme, ole sukupuuton partaalla.
Antti Leivo
Kuusamo
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.