Kirjoittaja on Lapin läänin maaherra.
Poliisi jäljittää ahman salakaatajia. Metsästäjä ampui karhuemon. Kotkan pesän hävittäminen kuohuttaa luontoväkeä. Luonnonsuojeluliitto: Susikeskustelussa tosiasiat syrjäytyvät.
Luontorikokset ovat viime vuosina olleet toistuvasti tiedostusvälineiden otsikoissa. Uutisointi viestii ennen muuta siitä, että suhtautuminen luontoon kohdistuviin rikoksiin on muuttunut tiukemmaksi. Osaltaan tähän on vaikuttanut maamme jäsenyys Euroopan unionissa. EU haluaa suojella Euroopan suurpetoja.
Kun Ruotsi ja Suomi liittyvät unionin jäseniksi runsaat kymmenen vuotta sitten, Pohjolan maat toivat mukanaan karhuja, susia, ilveksiä ja ahmoja, joita Keski-Euroopassa oli totuttu näkemään vain eläinpuistoissa. EU:n myötä Suomessa kiellettiin karhun kevätpyynti, mikä on mahdollistanut karhukannan lisääntymisen koko maassa.
Metsästysrikoksia tehdään kuitenkin Suomessa aiempaa enemmän. Myös Lapissa poliisin tietoon tulleet luontorikokset ovat koko 2000-luvun alun olleet kasvussa. Kun luontorikoksia tuli poliisin tietoon Lapissa 239 vuonna 2001, viime vuonna näiden määrä oli jo 300.
Osassa maata luvaton metsästys näyttää olevan muuttumassa ammattimaiseksi ja siihen liittyy taloudellista voiton tavoittelua. Lapissa suurin yksittäinen metsästysrikos on kanalintujen ampuminen metsäautoteiltä tai autosta, mikä kertoo enemmänkin siitä, että joillakin kulmakunnilla salametsästykseen on yhä salliva asenne. Valtaosa pohjoisen metsästäjistä ei sellaista menoa hyväksy.
Lapissa kuntalaiselle kuuluva vapaa metsästysoikeus tuo joka syksy kairoille runsaasti laillisia metsästäjiä, jotka voivat ja myös haluavat ilmoittaa viranomaisille, mikäli luvatonta pyyntiä ilmenee. Vielä 1990-luvun alussa karhun kevätpyynnin aikaan erämaissa liikkui suksikansaa niin paljon, että se oli omiaan hillitsemään moottorikelkoilla liikkuvia salapyytäjiä.
Vajaa kymmenen vuotta sitten Lapista siirtyi eläkkeelle viimeinen poropoliisi, poliisimies, joka oli erikoistunut luontorikosten selvittämiseen. Maakunnassa syntyi vahva kansanliike luontopoliisien puolesta. Pohjoisessa haluttiin, että luontovalvonta jatkossakin hoidettaisiin poliisin ja muiden viranomaisten sekä riistanhoitoväen yhteistyöllä poliisin johdolla. Rikosten selvittäminen kun kuuluu poliisille.
Luontopoliisivirkoja haluttiin perustaa paikallispoliisin yhteyteen. Ajatuksena oli, että nimenomaan paikallispoliisin olisi entistä enemmän pystyttävä kiinnittämään huomiota luontovalvontaan ja kehittämään toimintaansa niin, että se voi vastata myös tältä alueelta nouseviin haasteisiin.
Luontopoliisin virkojen perustaminen ei olisi vaatinut suuria satsauksia, vaan enemmänkin pitkän linjan suunnittelua, mihin voimavaroja suunnataan. Tiedossa oli, että jos metsästysrikoksia halutaan ehkäistä, tekijät on saatava kiinni heti ja tuomiolle. Jos poliisi ei ehdi paikalle tutkimaan metsästysrikosta tuoreeltaan, salakaato jää tutkimatta.
Helsingin herrat eivät luontopoliisiajatukselle lämmenneet. Maa- ja metsätalousministeriössä ihmeteltiin, mihin luontopoliiseja tarvitaan. Myös metsähallitus tyrmäsi hankkeen luontopoliisin virkojen perustamisesta, vaikka olisi luullut, että siellä olisi oltu iloisia siitä, kun liikelaitoksen erätarkastajat saisivat asiantuntevaa poliisiapua rikosten tutkintaan.
Nyt Suomessa on herätty ja tultu siihen tulokseen, ettei erämaita voi jättää valvomatta. Luontopoliiseja ei edelleenkään ole luvassa, mutta poliisivaltuuksia halutaan antaa muillekin viranomaisille.
Jokin aika sitten tuli voimaan rajavartiolaitosta koskeva lainmuutos, jossa rajamiesten poliisivaltuuksia lisättiin. Perusteluina tälle muutokselle on metsästyksen, kalastuksen ja luonnonsuojelua koskevien säännösten noudattamisen valvonta. Eduskunta hyväksyi rajapoliisin suurella yksimielisyydellä. Ajatuksena oli, että kun poliisilla ei ole riittävästi voimavaroja hoitaa erämaiden valvontaa, annetaan lisää valtuuksia rajamiehille, jotka kairoilla liikkuvat työnsä puolesta.
Parhaillaan on lausuntokierroksella esitys metsähallituslain muuttamisesta. Tällä lailla metsähallitus saa omat metsäpoliisit, kun metsähallituksen erätarkastajien poliisivaltuuksia lisätään. Ehdotuksen mukaan metsähallituksen erätarkastajat näyttäisivät voivan poliisivaltuuksillaan vastedes tarkastaa kaikkien metsäautoteillä liikkuvien luvat ja lisenssit, kun poliisi yleisellä tiellä saa tarkastaa vain ajoneuvon kuljettajan ajoluvan ja mahdollisesti sen, onko kuljettaja nauttinut alkoholia.
Myös metsähallituslakimuutoksella kaavailtuja metsähallituksen erätarkastajien lisävaltuuksia perusteellaan sillä, että erämaihin ei oikeita poliiseja riitä.
Poliisivaltuuksien jakaminen luonnossa liikkuville viranomaisille näyttää olevan tällä hetkellä luontorikosten osalta valtion valitsema linja. Enää puuttunee vain ympäristöpoliisi ympäristökeskusten alaisuuteen. Ehkä jatkossa ollaan valmiita antamaan myös sivukylien asukkaille kuntalakia muuttamalla oikeus valita oma laillisuuden ja järjestyksen valvoja, kyläpoliisi, kun harvat poliisivoimat eivät ehdi kyliin rikoksia tutkimaan.
Presidentti Urho Kekkonen sanoi aikanaan, että "niin on, jos siltä näyttää". Kehityksen suuntaa tarkastellessa ei voi olla kysymättä, eikö poliisin kykyyn tutkia rikoksia ja valvoa laillisuutta luoteta vai eikö luoteta poliisin kykyyn suunnitella omat tehtävänsä pitkäjänteisesti ja organisoida niin, että myös harvaan asutuille alueille riittää poliisivoimia? Nykyistä menoa järkevämmältä tuntuisi, että luontovalvonnassa vahvistettaisiin paikallispoliisin voimavaroja.