Suomalaisten erityisestä luontosuhteesta on irvailtu moneen otteeseen sen jälkeen, kun pääministeri Juha Sipilä vuonna 2015 piti kohutun televisiopuheensa.
Sipilä tarkoitti lauseella oletettavasti positiivista suhtautumistamme luontoon, mutta nykyisin virke kaivetaan esille päinvastaisissa asiayhteyksissä. Milloin on roskattu, hakattu kokonaisia metsiä maan tasalle tai tehty muutoin kestämättömiä päätöksiä luonnon kustannuksella.
Vartuin pienellä paikkakunnalla, jossa luonto alkoi kotiovelta. Monet lämpimimmistä lapsuusmuistoistakin liittyvät jollain tavalla luontoon.
Isoveljen kanssa pyörimme vuorotellen heinikkoista rinnettä alas. Ystävien kanssa kävimme pimeän tultua taskulamppujen kanssa jännittävillä laavuretkillä. Joskus koko perhe pakkasi reput ja lähti takapihan metsään syömään eväitä. Toisinaan lukiokavereiden kesken pelattiin suojalkapalloa.
Huomasin hymyileväni, kun kävin tänä kesänä äitini kanssa sienimetsällä. Sama kupliva onnentunne valtaa, kun nykyisin avaan kotioven ja kävelen takapihan metsään täällä Oulussa.
On helppo uskoa tutkimuksia, joiden mukaan 15–20 minuuttia luonnossa oleskelua auttaa laskemaan verenpainetta. Tiedän lääkäreiden myös määränneen metsässä kävelyä selkävaivoihin.
Mitäpä metsä ei parantaisi. Stressi lipuu kauemmas kuin huomaamatta. Äänet ja tuoksut rauhoittavat.
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi viime torstaina raporttinsa, jonka mukaan ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää metsien ja maatalousmaiden kestävämpää käyttöä. Metsäkatoa on hillittävä ja hiilinieluja kasvatettava. Tämä ei sinänsä ole uutta tietoa, mutta niin tärkeää, että sitä on syytäkin toistaa.
Usein kuulee sanottavan, ettei pienellä Suomella ole juurikaan merkitystä isossa kuvassa. Väärin. Suomesta on vaikka mihin. Myös torjumaan ilmastonmuutosta.
Ruotsalainen, 16-vuotias ilmastoaktivisti Greta Thunberg on kävelevä osoitus siitä, että aivan kaikki – lapsetkin – pystyvät halutessaan suuriin asioihin.