Oulu on maalaiskaupunki. Vuoden 2013 monikuntaliitos sinetöi asian pitkäksi aikaa.
Sitä ennenkään Oulu ei tarkoittanut samaa kuin sen ydinkeskusta, mutta sen jälkeen asia on entistäkin selvempi. Viimeistään nyt maalaisuus voisi olla viisainta vain hyväksyä.
Siinä missä joki kohtaa meren, mihin tuomiokirkkokin on pykätty, sijaitsee kuitenkin se tienoo, joka on hallinnollinen ja kaupallinen keskus niin kaupungin rajojen sisällä kuin alueellisestikin. Sinne olisi hyvä päästä ympäröivältä maaseudulta sutjakasti.
Joki on padottu, joten runollinen tukkilaskettelu sydänmailta suistoon ei tule kuuloon. Kaukana lienee sekin, kun Kiiminkiin kulkee metro. Edes onnikkaa ei voi pistää suhaamaan koko aikaa joka paikasta.
Taitaa olla niin, että kun vuonna 2060 laitaoululainen tulee torille ihastelemaan kaupungin keskuskuoppaa, hän tulee sinne edelleen henkilöautolla – edellyttäen, että hän tietää löytävänsä kohtuudella parkkipaikan.
Viime viikolla Oulun kauppakamari palautti Kivisydämen keskusteluun. Tiedotteessa parkkiluolaston laajentaminen tai vähintäänkin sen selvittäminen sai vaikutusvaltaista selkänojaa.
Yllättävänä tapahtunutta ei voi pitää, jos muistelee taaksepäin. Kauppakamari on ollut aktiivinen pysäköintiasiassa. Nykymittaisesta kallioparkista puhuttiin takavuosina monella suulla vasta kokonaisuuden ensimmäisenä osana.
Kun nyt keskustaa venytetään radan ali Raksilaan, on luontevaa, että silkan ajoittaisen muistuttelun sijaan käydään myös perusteellinen keskustelu pysäköinnin – tai paremminkin saavutettavuuden – tulevaisuudesta.
Kivisydämen laajennus ei ole tietenkään ainoa ja vääjäämätön ratkaisu. Sekin olisi hyvä tunnustaa ja käydä läpi myös muut vaihtoehdot.
Kun nyt kuitenkin kaupungin alle on jo kaivauduttu, on kynnys laajennukseen matalampi. Kaupungille kynnys osallistua hankkeen rahoittamiseen voi kuitenkin olla suuri.
Onko elinkeinoelämällä uskoa Ouluun siinä määrin, että laajennus hoituisi yksityisellä rahalla?
Sitä pohditaan varmasti tulevina vuosina tarkkaan.
Jussi Korhonen
jussi.korhonen@forum24.fi