Oulussa maanantaina konsertoiva Judas Priest on juntannut tanakkaa heviään jo 35 vuotta. Ensimmäisen levynsä jo 1974 julkaissut birminghamilaisyhtye on teatraalisen metallimusiikin esi-isä. Se on leikkinyt macho-kulttuurilla ja joutunut urallaan myös uusmoralistien hampaisiin.
Yhtyeen biisintekijä ja toinen kitaristi Glenn Tipton kertoo puurtaneensa uusien biisien parissa aina syksystä 2003 lähtien ja olleensa hyvin tietoinen metallipuristien bändin niskaan kasaamista odotuksista. Lopputulosta hän pitää silti moniulotteisena.
Säännöt romukoppaan
Angel Of Retribution on Tiptonin mukaan kuin pastissi yhtyeen uran varhaisemmista levyistä. "Uutta levyä säveltäessäni heitin kaikki säännöt romukoppaan. Levy on ajaton kiekko, eikä se varmaan vanhene aikoihin. Uutuudella on mäiskettä ja myös akustisella kitaralla ja pianolla koristeltua perinteisempää heviä."
Tipton uskoo, että Judas Priestiä odottaa uusi kuulijasukupolvi. "Musiikkimme on vaikuttanut uuden metallimusiikin muotoutumiseen. Ei kukaan jaksa enää kuunnella pelkkää kahden kitaran tiluttelua. Myös hevi kaipaa edesmenneen Pantera-kitaristin Dimebag Darrelin kaltaisia oman tien kulkijoita."
Vallankumouksellinen
Judas Priest on yhä vallankumouksellinen metalliyhtye. Se on ensimmäinen niitteihin, koppalakkeihin ja ihonmyötäiseen nahkaan pukeutunut raskaan rockin työjuhta. Bändi rakensi ja kauan ennen Freddie Mercurya tyylinsä Tom Of Finlandin luomiin Kake- ja Mike-hahmoihin, sekä 1950-luvun nuorisoikonin Marlon Brandon uhmakkaaseen karismaan nojaten.
Ei ihme, että laakeisiin aurinkolaseihin ja raskaaseen mustaan niittitakkiin sonnustautuneesta kaljusta johtohahmosta Rob Halfordista on kasvanut viimeisten vuosien aikana myös suorasanainen gay-kulttuurin ikoni.
Vaikka muusikot aina Freddie Mercurystä ja Elton Johnista alkaen ovat tulleet ulos kaapista, on harvinaista, että machokulttuurista vaikutteita ammentava rockjumala tunnustaa homoutensa julkisesti, kuten Halford pari vuotta sitten teki.
Vielä 1970-luvun lopussa Judas Priest kiersi Englantia pakettiautolla päästäkseen esiintymään pienissä klubeissa ja kuppiloissa. Työmyyrät palkittiin 1980-luvun alussa, kun yhtye nousi Iron Maidenin ja Saxonin kanssa englantilaisen metallin ykkösnyrkeiksi.
Vuonna 1985 yhtye joutui eriskummalliseen tilanteeseen. Stained glass -albumin Better by you, better than me -coverin väitettiin syösseen kaksi nuorta amerikkalaista hevidiggaria itsemurhaan, koska kappale syyttäjien mielestä sisälsi takaperin äänitettyjä do it -hokemia.
Yhtyeen jäsenet pitävät yli viisi vuotta kestänyttä oikeusprosessia yhä erittäin raskaana kokemuksena. Se kuitenkin karaisi hevikulttuuria ja toimi samalla rockmusiikin ilmaisu- ja sananvapautta koskevana merkittävänä ennakkotapauksena
Uudelle levylle sävelletyssä Deal With The Devil -kappaleessa yhtye ei edelleenkään flirttaile demonien kanssa.
"Laulu kertoo uramme alkuajoista. Treenejä pidimme silloin surkeissa pikku läävissä, ja moottoriteitä kaahasimme ympäri Englantia vain siksi, että pääsisimme soittamaan pikku räkälöissä."