The Devil and Daniel Johnston. Yhdysvallat 2005. Ohjaus: Jeff Freuerzeig. - Nukun sali 25.8. klo 20.
Omaperäisen yhdysvaltalaismuusikon Daniel Johnstonin suuri unelma täyttyi hänen vilahdettua Music TV:llä 1980-luvun puolivälissä. Kuuluisuus Johnstonista tuli jokunen vuosi myöhemmin, kun Kurt Cobain mainosti häntä t-paidassaan samaisen kaapelikanavan palkintogaalassa. Suuret levy-yhtiöt tarjosivat välittömästi diiliä, mutta sankari itse oli mielisairaalassa. Jälleen kerran.
Jeff Freuerzeigin dokumenttielokuva The Devil and Daniel Johnston kertoo vakavista mielenterveydellisistä ongelmista kärsivän taiteilijan tarinan.
Jos Johnstonin laulu- ja soittotaidoissa ei ole kehumista, ovat hänen biisinsä sitäkin vakuuttavampia. Sen puolesta puhuvat muun muassa ne 150 artistia, jotka ovat esittäneet ja levyttäneet miehen tuotantoa.
Dokumentti näyttää, kuinka Johnston tehtailee luovimmillaan useita c-kasetillisia musiikkia vuodessa. Esiintyjänä maanisdepressiivinen Daniel on niin aito ja hiomaton, että yleisö ei tiedä, miten reagoida. Sairauden luonteen sijaan elokuva pureutuukin enemmän siihen, miten muut ihmiset tulevat toimeen hänen kanssaan.
Kaoottisin muutos Danielin tilassa tapahtuu vuonna 1988, kun hänen uskonsa voimistuu hallitsemattomaksi ja paholaisesta tulee ainoa puheenaihe.
The Devil and Daniel Johnston rakentuu karkeasti ottaen kahdesta osasta, historiasta ja nykypäivästä. Nuorempana Johnston tapasi kuljeskella ääni- tai videonauhuri mukanaan, joten menneen kuvaamisen perustana ovat hänen omat tallenteensa.
Samasta syystä kuvan- ja äänenlaatu ovat alkupuoliskolla luokattomia. Danielin tarina on kuitenkin sen verran kiehtova ja uskomaton, että moisiin puutteisiin ei oikeastaan edes kiinnitä huomiota. Elokuva on herkkä ja koskettava, paikoin hillittömän hauskakin.