Mer­kin­nät kul­jet­ta­vat tarinaa

Päivärinteen keuhkoparantolan levykokoelma on omanlaisensa ajankuva.

Oulu
Levy- ja äänitemessut Koskelankylän Walolla lauantaina 10–16. Päivärinteen keuhkoparantolan levykokoelma on messuilla näytillä. Kuvassa messuja kiertävä Janne Kannisto. Kaatopaikkatuomiolta säästyneen keuhkoparantolan levykokoelman vanhimmat levyt ovat 1950-luvulta.
Levy- ja äänitemessut Koskelankylän Walolla lauantaina 10–16. Päivärinteen keuhkoparantolan levykokoelma on messuilla näytillä. Kuvassa messuja kiertävä Janne Kannisto.
Levy- ja äänitemessut Koskelankylän Walolla lauantaina 10–16. Päivärinteen keuhkoparantolan levykokoelma on messuilla näytillä. Kuvassa messuja kiertävä Janne Kannisto.
Kuva: Anne Lilja

Nelisensataa kaatopaikkakuormalta pelastettua levyä antaa mielikuvitukselle jyväsiä siitä, minkälaista keuhkoparantolan arki aikanaan oli.

Muhokselle 1930-luvulla rakennettu Päivärinteen keuhkoparantola lopetti toimintansa 1990-luvun alkupuolella.

Tuholta levyt pelasti parantolassa työskennellyt hoitaja, joka näki ne säilyttämisen arvoisena. Levymessuja kiertävä keräilijä Janne Kannisto sai kokoelman haltuunsa vastikään.

– Tarina kertoo, että parantolassa järjestettiin toivekonsertteja. Toivekappaleita soitettiin koko talolle keskusradion kautta, Kannisto kertoo.

Kuluneimmissa, paljon kuunnelluissa levyissä on merkintöjä ja rasteja. "Hyvä kappale" on kirjoitettu merkiksi seuraavalle levyjä soittavalle.

– Keräilijöitä ajatellen merkinnät ovat huono juttu. Näissä levyissä ne kuljettavat tätä tarinaa.

Kokoelman varhaisimmat savilevykiekot ovat 1950-luvulta. Niissä soivat Metrotytöt ja Esa Pakarinen. 1960-luvun levyissä raikaavat Katri Helena ja Danny. Tuoreimmat levyt ovat 1970-luvun alusta.

Levyissä on paljon kupletteja ja suomalaisen musiikin klassikoita.

– Kovin hartaita, synkkämielisiä levyjä on hyvin vähän. Kokoelma on iloinen ja reipashenkinen kokonaisuus.

LP-levyt kiinnostavat taas

Levyjen kuunteleminen vaatii tiettyjen rituaalien suorittamista. Kanniston havaintojen mukaan LP-levyjen keräily on lisääntynyt muutaman vuoden sisällä huomattavasti.

– Parikymmentä vuotta sitten levyt poljettiin tunkiolle. Ne olivat täysin out.

Keräilijöistä Kannisto hahmottaa kaksi erillistä ryhmää: nuoret alle 20-vuotiaat ja keski-ikäiset pitkän linjan keräilijät. Levyjä etsitään pääasiassa käyttöön ja kuunneltaviksi.

Myös C-kasettien kerääminen on Kanniston mukaan entistä suositumpaa.

– CD-levyt tuntuvat yhdenlaiselta väliajalta vinyylilevyjen ja suoratoistopalvelujen välissä.

Mikä tahansa levy ei keräilijöitä kiinnosta. Vinyylilevyistä haluttua on rock-musiikki. Suomalainen jazz on keräilijöiden keskuudessa arvossa, koska painosmäärät ovat pieniä.

– Yhden levyn tehneet ovat mielenkiintoisia kuriositeetteja. Ylipäänsä levyissä ihmisiä vetää puoleensa omat suosikit, muistot ja tunteet. Niistä tykätään, jotka tuottavat itselle elämyksiä.

Ilmoita asiavirheestä