Vajaa puoli tuntia lautalla. Sen verran on eroa Hailuodolla ja mantereen kiireellä.
Pätkä keskemmäs ja puolentoista kilometrin kävely vievät ajatukset kahden tuhannen vuoden päähän. Siellä seisoi jo Hyypänmäki, kun pääosa nykyisestä Hailuodosta odotteli vielä maankohoamista pinnan alla.
Talvisin siellä hiihdetään. Kesällä seurana on hyttysiä. Hyvin paljon.
Meri näkyy 30-metriseltä harjanteelta, mutta kiireessä piipahtavalta se voi jäädä huomaamatta. Niin paljon on noussut maata ja metsää ympärille. Toisaalle katsoessa näkymä tuo mieleen Lapin. Se on aivan toista kuin mitä rantaisa mielikuva Hailuodosta on.
Ja sitten on jyrkkää pudotusta. Jonnekin rotkoon piiloutui ihmisiä isonvihan aikaan, kun kasakat saapuivat. Reilun kolmensadan vuoden takaisista tapahtumista ei tarkkaa dokumenttia ole, mutta perimätieto murhaperjantaista ja tuhosta on säilynyt.
Samoille sijoille löydettiin Struven ketjun mittauspiste vuonna 1841. Sillekään ei ole tarkkaa paikkaa. Hiekkaisen harjun muoto muuttuu. Siinä oli kuitenkin Carlön saaren korkein kohta, ja se asettui yhdeksi pisteeksi Jäämereltä Mustallemerelle vedettyyn kolmiomittausketjuun.
Kiinteään yhteyteen
Kun Hailuoto kohosi merestä, siitä tuli ensin saaristo. Nyt se on Perämeren suurin ja Suomen kolmanneksi suurin saari.
Saarena se on edelleen oma maailmansa, mutta onko enää kauan? Mantereeseen yhdistävä pengertie on ollut puheissa jo pitkään. Se kutistaisi etäisyyttä henkisesti.
Kiinteään yhteyteen liittyvä valitus on vielä käsiteltävänä, mutta kovin monen vuoden päässä se ei välttämättä enää ole.
Mitähän siitä seuraa?
– Kun lauttayhteys avattiin, ensimmäisenä kesänä paloi kirkko, toteaa Maikki Jerkkola.
Se tapahtui vuonna 1968. Vuonna 1620 valmistunut kirkko oli Suomen vanhin käytössä ollut puukirkko.
Neljä vuotta palon jälkeen valmistunut uusi kirkko ei taida helpolla palaa. Betonirakennus edustaa uutta, mutta sen sisällä on vanhasta kirkosta säilynyttä esineistöä. Alttari-ikkuna avautuu seinän kokoisena luontoon.
Majakan kupeessa
Isonvihan kauhujen aikaan Hailuodossa oli vakinaisia asukkaita vain parisataa. 1800-luvun lopussa asukasluku oli huipussaan, noin 2000.
Kirkko seisoo noin puolivälissä matkalla Hyypänmäeltä Marjaniemeen. Siinä huitteilla on kauppaa, kunnantaloa ja muuta, mitä nykyään noin tuhannen asukkaan kunnassa pitää olla.
Kesällä 2020 Maikki Jerkkola on käymässä Hailuodossa yhdessä Leena Jalosen kanssa, kuten niin monesti aikaisemminkin.
77-vuotiaat ystävykset ovat käyneet Hailuodossa lapsesta saakka. Silloin saareen tultiin vielä Hailuoto-laivalla, joka palvelee nykyään kahvilana Lumijoen Varjakassa.
Jalonen ja Jerkkola istuvat Marjaniemessä majakan kupeessa. Käsistään kätevä Jerkkola on loihtinut majakasta lukuisia pienoismalleja.
Kaksikolla on paljon muistoja Hailuodosta. Jalonen palaa ajassa taaksepäin pikkutunneille venyneeseen iltaan kansainvälisen yliopistoväen kanssa. Rakennus, jonka pihalla he istuivat, on edelleen paikallaan, mutta yliopisto on poistunut.
– Varmaan tänne tulee ökytaloja, Jalonen pohtii pengertien mahdollisia vaikutuksia.
Saattaa tullakin. Hailuodon kunnanjohtaja Aki Heiskanen sanoo, että kiinteän yhteyden ennakoidaan lisäävän saaren houkuttelevuutta asuinpaikkana.
Taitavat olla turisteja
Vuonna 1871 valmistuneen majakan takaa avautuu meri ja Marjaniemen uljaat maisemat. Siellä täällä dyyneillä näkee ihmisiä pitkospuilla.
Vanhalta kalastajamökiltä kuuluu nuorten aikuisten puhe. Edellisenä iltana on nähty alastomuutta, jota nyt kuvaillaan alatyylisesti. Nuori mies nykäisee suurieleisesti moottorisahan käyntiin.
Taitavat olla turisteja. Niitä Hailuodossa käy vuosittain jo nyt runsaasti.
Paikalle kävelevät oululaiset Timo, Lauri ja Elli Koivunen. He ovat saapuneet Hailuotoon viettämään lomapäivää.
– Geokätköt olivat se päällimmäinen syy, miksi nyt tulimme, mutta ihan vain myös katselemaan maisemia, Timo Koivunen sanoo.
Koivuset käyvät Hailuodossa muutaman kerran vuodessa.
– Tämä on eksoottinen paikka lähellä omaa asuinpaikkaa. Tässä on jotakin erityistä, Koivunen pohtii.
Monesti Hailuotoon tullaan juuri lähiseudulta. Virallista tilastotietoa matkailijoiden määristä ei ole, kunnanjohtaja Aki Heiskanen kertoo. Kävijämäärän ennakoidaan joka tapauksessa kasvavan, kunhan pengertie valmistuu.
– Siihen valmistaudutaan koko ajan.
Kansallismaisemasta on pidettävä huolta. Infran on vastattava tarvetta. Roskat on saatava talteen ja vessoja löydyttävä riittävästi.
Heiskanen ei usko, että kiinteä yhteys pilaa Hailuodon magian. Matka saarelle siltoja pitkin voi muodostua jopa uudenlaiseksi elämykseksi.
– Kyllä me näemme, että se on enemmän mahdollisuus kuin uhka.
”Ystävä sä lapsien”
Leena Jalonen ja Maikki Jerkkola miettivät, kuinka Hailuoto on heidän aikanaan muuttunut. Yhdeksi keskeiseksi havainnoksi he nostavat vilkastuneen yritystoiminnan.
Matkailu on jo nyt tärkeää Hailuodolle ja paikallisille yrityksille, Aki Heiskanen sanoo. Tulevaisuudessa pengertien voi ennakoida tuovan vielä lisää asiakkaita esimerkiksi Hailuodon ravintoloihin.
Parikin niistä toimii maamerkkimajakan juurella. Ei ole ruuhkaa. Se tosin voi johtua siitäkin, että koronarajoitusten jälkeen ravintolat ovat ehtineet olla vasta muutaman päivän avoinna.
Toisessa ravintoloista tarjoillaan lounaaksi paistettua ahventa ja perunamuusia. Kuulostaa hyvältä ja sopii ympäristöön mainiosti. Vain parinkymmenen metrin päässä laiturilla kalastajat setvivät silläkin hetkellä verkkojaan.
– Ystävä sä lapsien, tervehtii kokki, joka kantaa pöytään ilmeisesti aikaisemmin unohtuneen salaatinkastikkeen.
Ruoka on hyvää. Olisi sitä voinut syödä enemmänkin. Päälle kaljupääkahvit.
Jalonen ja Jerkkula istuvat viereiseen pöytään. Heille kerrotaan, että raparperipiirakkaakin olisi.
jussi.korhonen@forum24.fi