Hän oli matkalla Lontoosta Helsinkiin ja aikoi osallistua yrityksensä edustajana it-alan seminaariin. Hän kertoi matkustavansa paljon ympäri maapalloa. Hän tuntui pitävän työstään ja käyttävän siihen melkoisesti aikaa. Hän vaikutti hyvinvoivalta, hyväntuuliselta ja hyvätuloiselta. Ei siinä mitään omituista ollut paitsi, että hän oli nainen, yli viisikymppinen.
"Meikäläisiä näkee bisnesympyröissä harvoin", matkakumppanimme myönsi. "Tylsintä on yksin syöminen. Jos menen hotellin ravintolaan, mieskollegat eivät osaa kuin tuijottaa hämmentyineinä." Mutta nainen sanoi sen hymy suupielessä.
Minä ja ystävättäreni tuijotimme häntä ihastuneina. Viisikymppiset naiset ovat hikisiä, hankalia ja onnettomia. Näin olimme oppineet lehtien otsikoista, joiden mukaan ikääntyvä nainen kamppailee jatkuvasti joko ruumiinsa tai työpaikkansa puolesta. Tämä nainen oli kaunis, menestyvä ja onnellinen.
Me, kodin ja työn välissä rimpuilevat hermostuneet kolmikymppiset, halusimme tietää hänestä kaiken.
Nainen sanoi vähän säälivänsä meitä. Hän oli perustanut perheen 1970-luvulla. "Silloin ei ollut valinnan mahdollisuutta. Oli joko tehtävä töitä tai oltava kotona. Teillä on niin paljon valinnan varaa, että mahtaa olla pää sekaisin."
No, nainen oli kasvattanut lapsensa ja alkanut vastikään tehdä rytinällä paluuta työelämään. Nykyisen tehtävänsä hän oli vastaanottanut vähän epävarmana. Varsinkin kun suuryritys, joka hänet palkkasi, oli tehnyt johtotason työntekijöistään analyysin ja nainen oli huomannut olevansa varsin kaukana it-alan keskivertopomosta. "Tätä maailmaa pyörittävät vähän päälle kolmikymppiset miehet."
Ne, jotka olivat nostaneet naisen johtotehtäviin, olivat nähneet hänessä elämänkokemuksen hioman timantin. "He sanoivat, että osaan priorisoida eivätkä pikkuasiat häiritse keskittymistäni."
Nainen kykeni myös omistautumaan työlleen täysin. "Lapset ovat lentäneet pesästä aikaa sitten. Mies on jäänyt jo eläkkeelle ja pärjää hyvin kotiaskareissa."
Kotiin päästyäni haastattelin tuttua naisjohtajaa, joka hänkin on keski-ikäinen ja jonka lapset myös ovat aikuisia. Tämä johtaja vahvisti, että nainen paranee vanhetessaan. Eikä kaikkea kuulemma tarvitse saada yhdellä kertaa. "Elämää voi ajatella vaiheittain."
Nuorilla naisilla on tavallisesti kova kiire tehdä uraa. On pelottavaa perustaa perhe ja omistautua sille, koska voi menettää loistavia työtilaisuuksia.
Pelolle on katetta. Vaikka naisten osuus työvoimasta on kaikissa EU-maissa kasvanut, naisten ja miesten väliset palkkaerot ja naisten huonommat urakehitysmahdollisuudet ovat todellisia ongelmia. Nuoret naiset saavat vakinaisia työpaikkoja harvemmin kuin miehet ja myös ylenevät kaikissa jäsenmaissa miehiä harvemmin johtajiksi tai ylemmiksi virkamiehiksi.
Yksi tapa tasoittaa puntteja on kehittää erilaisia osa-aikatyön malleja ja kannustaa miehiä perhevapaille. Se vain näyttää toistaiseksi muuttavan maailmaa yhtä tehokkaasti kuin puhelu puskaradioon.
Toinen tapa on odottaa menopaussia: Ehkä loistava ura alkaa viisikymppisenä.