– Jokkainen on laisesa, raikaa komeasti liki sadasta suusta yhtä aikaa.
Owla ja kadonnut walkia -tanssiteoksen harjoituspäivä loppuu yhteiseen hengennostatukseen.
Ensi-ilta häämöttää reilun viikon päässä.
Veetu Perälän, 9, roolihahmo teoksessa on Vaaran kakara. Vaaran kaupunginosan lapsilla on omat metkunsa.
– Vaaran kakarat ovat iloa täynnä, he leikkivät ja pelleilevät, Perälä kertoo.
Ailakki Sirniö, 64, puolestaan edustaa teoksen varttuneempaa väkeä.
– Minulla on kaksoisrooli mummina ja herraskaisena. Pirttiset-ryhmän kanssa tanssimme Vattihuusibluesissa vaivaistalon asukkaina. He edustavat eri säätyjä, mutta kaikkia särkee ja kolottaa.
Sopiva smoothie
Owla ja kadonnut walkia on itsenäinen jatko-osa 2014 kantaesitetylle Owla – tanssiseikkailulle.
Tuoreessa teoksessa Tytti-niminen tyttö lähtee ystäviensä Maijan ja Franzin luokse unimaailmaan pelastamaan Owlan kaupunkia, joka on muuttunut kalseaksi ahneen Apteekkarin näpeissä.
Koreografi-tuottaja Hanna Poikela kertoo, että tarina sekoittelee sadun taikaa ja faktoja Oulun historiasta.
Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaava Elena Vuoksiola tunnustautuu taustatutkimusnörtiksi.
– Olen lukenut kymmenittäin kirjoja Oulusta. Nautin, kun saan yhdistää kansanperinnettä, historiaa ja fiktiota. On kiva laittaa elementit blenderiin ja tehdä niistä raikas smoothie.
– Kansantanssi ei ole mitään museokamaa, vaan tämän päivän keino kertoa tarinaa, Poikela korostaa.
Oululainen kansantanssi on noussut maineeseen muuallakin Suomessa.
Suurta perhettä
Ailakki Sirniö on vaikuttunut Owlan kertomuksesta.
– Tarinassa pohditaan sitä, pitääkö aina olla niin kiire. Harjoituksissa meillä on ollut ihanan kiireetöntä, ei ole katsottu kännyköitä vaan toisiamme silmiin ja tartuttu kädestä.
Teosta on treenattu lokakuusta asti kahdeksan intensiiviviikonlopun verran. Yhteensä sata tuntia, arvioi Hanna Poikela.
Hän kertoo, että harjoituksissa sekä vanhimmat että nuorimmat ovat pitäneet toisistaan huolta.
Sirniö on saanut olla mummina monelle.
– On ihana nähdä, miten edellisessä Owlassa lapsia olleet ovat nyt kasvaneet murrosikäisiksi, Sirniö sanoo.
Neljä vuotta sitten Veetu Perälä istui vielä yleisössä, kun isosiskot tanssivat lavalla. Temmesläinen Perälä saa nyt itse näyttää taitonsa estradilla.
Suvaitseva sanoma
Kun Elena Vuoksiola uppoutui Oulun historiaan, eräs sutkautus alkoi ilmestyä muistiinpanoihin.
– Jokkainen on laisesa. Siitä muodostui tekstiä yhdistävä teema.
Veetu Perälä suomentaa oululaisen viisauden:
– Se tarkoittaa sitä, että saa tehdä, mitä haluaa ja uskaltaa olla erilainen.
Owla ja kadonnut walkia ensi-illassa keskiviikkona 6. kesäkuuta Valvesalissa.
Fakta: Owla ja kadonnut walkia
Elena Vuoksiolan käsikirjoittama ja ohjaama koko perheen kansantanssiproduktio.
Koreografina ja tuottajana toimii Hanna Poikela.
Musiikin on säveltänyt Erja Mesimäki.
Kaisa Alatalo on teoksen harjoituttaja ja järjestäjä.
Valot on suunnitellut Mika Ryynänen.
Lavalla nähdään kansantanssin harrastajia Oulunsuun Nuorisoseurasta, Oulunsalon Nuorisoseurasta, Nuorisoseura Vilikkaasta ja Oamkin tanssinopettajaopiskelijoita.
Yli 90 esiintyjän ikähaitari ulottuu 7 vuodesta 77 vuoteen.
Esitykset Valvesalissa 6.–10. kesäkuuta, Pispalan Sottiisissa Tampereella 15. kesäkuuta ja Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla 14. heinäkuuta.