Lahjakas, lahjakkaampi, Astrid Swan. Tästä nuoresta laulajasta ja säveltäjästä kuulee pelkkää suitsutusta. Astrid itse vakuuttaa, että Poverina-levyn ylistävät arvostelut ja ihastuneet keikkayleisöt ovat tulleet täytenä yllätyksenä.
"Kiinnostus on mennyt kaikin puolin yli odotusten. Olin todella pessimistinen sen suhteen, että voisin myydä Suomessa. Olin vuosien varrella seurannut tätä hommaa ja yrittänyt tarttua omasta kulmastani pöytäliinaan kiinni. Minulla oli olo, etten saa ikinä kuulijoita musiikillani", hän sanoo.
Lupaavan alun jälkeen Astrid kaipaa suurempiin kuvioihin. Hänen suunnittelee julkaisevansa esikoisenlevynsä myös ulkomailla.
"Ulkomaille yrittäminen on minulle ihan selvää. Vaikka olen menestynyt yllättävän hyvin Suomessa, en voi elää tällaisella musiikilla täällä. Haluan löytää yleisön, joka on tuhatpäinen eikä satapäinen."
Ulkomaiden läpimurto on kuitenkin vielä nupullaan.
"Vielä ei ole mitään mainitsemisen arvoista. Päämäärä on, että saadaan tämä levy ulos Euroopassa."
Musiikkia
omilla ehdoilla
Helsinkiläinen Astrid on soittanut eri instrumentteja, laulanut ja säveltänyt lapsesta asti. Soololevyä hän alkoi suunnitella 17-vuotiaana. Haaveista tuli totta vasta 23-vuotiaana, mutta Astridin mielestä odotus teki pelkkää hyvää.
"Olen varma, että jos olisin tehnyt nuorempana levyn, oma panokseni ja oma näkemykseni olisi ollut vähäisempi."
Levytyssopimuksia tarjottiin Treeball-bändin laulajana tunnetulle Astridille jo aiemmin, mutta hän suostui vasta, kun sai tehdä musiikkia täysin omilla ehdoillaan. Aiemmat levydiilit kariutuivat yleensä siihen, että Astrid ei suostunut laulamaan suomeksi.
"En osaa enkä halua tehdä sanoituksia suomeksi. Kaunokirjallisuutta ja runoja olen kirjoittanut suomeksi, mutta englanti on minulle ainoa kieli musiikissa."
Astrid kertoo opetelleensa englannin 14-vuotiaana sanakirjoista ja biisien sanoista. Nykyisin hän opiskelee Helsingin yliopistossa englantilaista filologiaa ja pitää englantia toisena äidinkielenään.
"Minulla on suuri rakkaus englannin kieltä kohtaan. Sitä vahvisti, kun olin vaihto-oppilaana Amerikassa. Tunnen, että minun kulttuurini on vähän erilaista kuin täällä."
Kaukorakkautta
ja kyynisyyttä
Astridin kesä on kulunut bänditreeneissä ja keikkaillessa. Pianon ääreen säveltämään hän on ehtinyt vain muutaman kerran. Tuorein kappale kertoo kaukorakkaudesta saavuttamattomaan Hollywood-tähteen.
"Olen ajatellut kaukorakkautta ja ihannemiehiä ja -naisia. Teininä minulla oli mielessä bändejä ja tyyppejä, jotka olivat mahtavia. Suunnittelin tulevaisuutta niiden kanssa ja harmittelin, kun olin niin nuori. Jos ei tiedä jostakin tyypistä muuta kuin sen, että se laulaa tai näyttelee hyvin, niin silloinhan saa kuvitella täysin, millainen se ihminen on. Sehän on tietysti hauskaa."
Enää Astrid ei ihastu saavuttamattomiin kohteisiin.
"Olen jo kyynistynyt. Tiedän nykyisin niin vahvasti, että mahtavilta vaikuttavat tyypit ovat kaikki ihmisiä, enkä osaa enää palvoa. Nyt ihastuu vasta, jos tapaa kiinnostavan ihmisen ja tutustuu vähän paremmin."
Mutta miltä tuntuu olla itse palvonnan kohde? Tämän kysymyksen kuullessaan Astrid purskahtaa nauruun.
"En tiedä, kannattaako minun kauheasti ajatella sitä. Haluan välittää ihmisille fiiliksiä pelkästään musiikin kautta, mutta jos on julkisuudessa hiukankaan, niin ihmiset voivat päätellä mitä vain ja herättää itse omat tunteensa."
