Moskova
Panttivankidraaman menestyksekäs ratkaisu johtaa Venäjällä ilmeisesti kovempiin otteisiin sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Presidentti Vladimir Putin voi hyvällä syyllä katsoa saaneensa valtuudet siihen.
Moskovan panttivankidraama oli ensimmäinen kova koetus Putinille. Monien kummastukseksi hän sanoi kriisin aikana varsin vähän. Kaikki tiesivät kuitenkin, että hän toimii taustalla.
Vastuu ratkaisuista oli ns. voimaministeriöillä, ennen kaikkea turvallisuuspalvelulla ja sisäministeriöllä.
Pelkäsikö Putin epäonnistumista ja vältti sen vuoksi vastuuta, sitä kysytään varmaan vielä silloin, kun tapahtumien kulkua ja eri vaihtoehtoja analysoidaan tarkemmin.
Vaikka 67 panttivankia lopulta menetti henkensä, 750 sittenkin pelastettiin ja draaman loppunäytöstä voidaan pitää onnistuneena. Rynnäkkö teatteriin tehtiin oikeaan aikaan. Virhearvion seurauksena olisi voinut olla satoja uhreja enemmän.
Muutos odotettavissa
Putinin ja eräiden ministerien toiminta kriisin keskellä perjantaina antaa joka tapauksessa viitteitä siitä, että Venäjällä tapahtui kriisin seurauksena selvä poliittinen muutos.
Valtiovalta kiristää otettaan edelleen. Demokratia kärsii ja sananvapaus pannaan entistä ahtaammalle. Kansalaisyhteiskunnan rakentaminen vaikeutuu entisestään. Ulkopolitiikassa Venäjä on tämän jälkeen entistä itsevarmempi ja tiukempi.
Venäjälle kovin tyypillistä on se, että kriisitilannetta käytetään hyväksi sananvapauden kaventamiseksi. Yhden televisioaseman sulkeminen sen vuoksi, että se informoi katselijoitaan myös kaapparien mielipiteistä, on pahaenteistä. Venäjän johdon mielestä journalismin pitää palvella valtaa ja vain valtaa.
Varapääministeri Valentina Matvijenkon torut panttivankien omaisille ennakoivat kansalaisyhteiskunnan luomiselle vaikeuksia. Matvijenko vaati heitä pitämään tunteet kurissa.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei saa erehtyä vaatimaan Tshetshenian sodan lopettamista, koska se oli myös terroristien vaatimus.
Presidentti Putin vaati puolestaan kansanedustajia yhteiseen ruotuun ja tunteittensa hillintään. Tunteiden hillintä venäläisessä poliittisessa sanastossa tarkoittaa valtiovallan arvostelusta luopumista.
Tiukempaa ulkopolitiikkaa
Pian draaman päätyttyä kerrottiin, että terroristien apuna oli myös eräitä ulkomaiden lähetystöjä Moskovassa. Tarkemmin ei eritelty, mistä apua oli tullut.
Tämä saattaa tietysti pitää paikkansa. Syytös ennakoi kuitenkin varmaan myös sitä, että Venäjä tiukentaa linjaansa kansainvälisessä politiikassa.
Terrorismia panttivankidraaman päättyminen ei Venäjältä hävitä, eikä Tshetshenian sota sillä ratkennut. On kuitenkin mahdollista, että tshetsheenien vastarinta nyt vähenee.
Monet merkit viittaavat siihen, että Venäjän asevoimat lisää toimintaansa Tshetsheniassa. Kuka tämän jälkeen enää uskaltaa puhua tshetsheenien ihmisoikeuksista?