Egotripin suosio on noussut hitaasti mutta varmasti sitten vuonna 1995 julkaistun esikoisalbumin, joka ei totisesti antanut lupauksia, että siitä tulisi pian maamme hienoin popbändi. Uusi albumi Vielä koittaa uusi aika nasautti suoraan listan kärkisijalle täysin ansaitusti.
Yhtyeen 1960-luvun klassisesta popista sikiävää rockia on usein nimitetty powerpopiksi, voimapopiksi. Suomeksi sellaista ei tee kukaan muu ainakaan toistaiseksi.
Meillähän rockin puolella suosituimpia ovat artistit ja yhtyeet, jotka vääntävät synkkää jynkytystä useimmiten yksitoikkoisin tai olemattomin melodioin ilman vähäisintäkään laulutaitoa. Egotrippi poikkeaa tästä kaartista. Loistavat melodiat lauletaan hyvin ja moniäänisesti.
Yhtyeen synti ja syy hitaaseen menestykseen on ollut, että se ei kuulu näihin ikiruikuttajiin, vaan kappaleet ovat iloisia ja elämänmyönteisiä. Tuore listaykkönenkin on selvästi aiempia levyjä melankolisempi mutta nimensä mukaisesti toiveikas kokonaisuus.