On ollut aurinkoa ja sadetta vuorotellen, jäätelökioskeja, mansikoita ja vuosilomat. Kesä, joka on ollut melkein kuin aina ennenkin, mutta ei ihan kuitenkaan.
Häitä siirrettiin, tapahtumia peruttiin, anniskeluravintoloiden aukioloaikoja rukattiin useaan otteeseen. Huvipuistolaitteiden vieressä ja kauppojen sisäänkäynneillä on ollut tarjolla käsidesiä. Varoitustarrat siellä täällä ovat muistuttaneet turvaväleistä.
Keväällä matkailualan ihmiset toivoivat hartaasti, että suomalaiset suosisivat tänä kesänä lähimatkailua. Tässä vaiheessa kesää voinee sanoa, että toive on ainakin osittain toteutunut.
Facebookissa Kolin kansallispuisto -sivusto varoitteli heinäkuun alkupuoliskolla ruuhkista. Ylä-Kolin pysäköintipaikat täyttyivät jo aamusta.
Turun saariston rengasreitin uutisoitiin olevan täysin ruuhkautunut, mikä sai ainakin alueella pyöräilleen tuttavani mukaan ihmiset perumaan varauksiaan ja muuttamaan matkasuunnitelmiaan.
Kuulopuheiden perusteella myös Hailuodon lauttaan on ollut pilvisenä heinäkuisena maanantaina niin pitkä jono, että hätäisimmät ovat tehneet U-käännöksen.
Se, että suomalaiset ovat kierrelleet tunnetuimpia kotimaan nähtävyyksiä on tietenkin hieno juttu.
Kaikki tietävät, että Suomen kesä on lyhyt. Ennen se on ollut syy sille, miksi ulkomaanmatkoja on varattu keskikesällekin: ei ole ollut takeita siitä, että ilmat suosisivat juuri silloin, kun on oma kesäloma. Tänä kesänä on ollut aikaa koluta myös lähikohteita.
Kotimaan lisäksi suomalaiset ovat viime kuukausina tiettävästi matkustaneet paljon myös Norjassa ja Virossa.
Heitä on vaikea moittia. Jos joskus matkasuunnitelmia tehtäessä Viro ja Norja ovat olleet liian lähellä, nyt ne eivät sitä takuulla ole olleet.
Lisäksi lomafiilikseen pääsee helposti, kun sulkee kotioven ja tekee jotain normaalista arjesta poikkeavaa. Monet ovat intoutuneet kokeilemaan karavaanarielämää. Itse olen uinut enemmän kuin edelliskesinä yhteensä.
Pysäyttävä kevät, kummallinen kesä. Mitä syksy tuokaan tullessaan?