Meiju Suvas kasvoi Fre­de­ri­kin taus­ta­lau­la­jas­ta la­va­täh­dek­si – "Minun tekisi mieli sanoa, että opin Fre­de­ri­kil­tä, mitä ei pidä tehdä"

Musiikki oli aina läsnä Meiju Suvaksen lapsuuden kodissa.

Kuva: Markku Ulander

Meiju Suvaksen ammatinvalinta taisi ratketa jo ennen hänen syntymäänsä. Tuleva laulaja oli vielä äitinsä Heinin kohdussa, kun musiikinopettajaäiti opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja harjoitteli pääinstrumenttiaan selloa.

– Sieltä se kai lähti, vibrato furioso. Tämä on ollut ennalta määrättyä, Suvas nauraa.

Musiikki oli aina läsnä Suvaksen lapsuudenkodissa Helsingin Tapanilassa. Suvas aloitti pianonsoiton korvakuulolta, esiintyi kaikissa mahdollisissa koulun juhlissa, kuunteli musiikkia Tshaikovskista Kirkaan ja alkoi 13-vuotiaana laulaa ensimmäisessä bändissään.

Ensisingle oli jo julkaistu, kun levy-yhtiö pyysi Suvasta mukaan Frederikin taustakuoroon, kun junttidiskon kunkku pyrki vuoden 1981 Euroviisuihin Jori Sivosen sävellyksellä Titanic.

Nelihenkisessä taustakuorossa lantioitaan keinuttivat samassa tahdissa Suvas, Kaija Koo, Helena Lindgren ja vuoden 1979 Miss Suomi -kisan perintöprinsessa Tuire Pentikäinen.

Titanic karahti Suomen karsintaan, mutta Suvakselle se poiki kahdeksi vuodeksi pestin Frederikin kesäkiertueelle taustalaulajaksi. Kesän 1982 kiertueella yleisö alkoi huutaa esiin taustalaulajaa.

– Minun tekisi mieli sanoa, että opin Frederikiltä, mitä ei pidä tehdä, Suvas nauraa.

– Hän pisti meidät roudaamaan, ja kamat painoivat helkutisti. Sen kesän jälkeen olin niin mustelmilla, etten lomalla kehdannut mennä rannalle. Silloin päätin, että kun minulla on oma bändi, en roudaa kuin oman mikrofonin.

Suvaksen sooloura lähti vauhdilla nousukiitoon. Kaksi ensimmäistä albumia ylittivät kultalevyrajan, ja debyyttialbumi Meiju myi platinaa.

Ensimmäisten hittien nimet kertoivat tyylilajin: Tahdon sinut ja Oot paha.

Sävellykset olivat diskoajan jälkipoltoista ammentanutta pop-aerobicia ja sanoitukset täynnä flirttiä, joka on tehnyt Suvaksesta bileyleisön pitkäaikaisen suosikin.

– Ei sitä silloin alkuvaiheessa ajatellut, mitä lauloi. Mietin vain melodioita. Jengi tykkäsi hullun lailla, ja pääsin tekemään unelmaani.

Pure mua oli Suvaksen 1990-luvun alun hitti, joka kantoi samannimisen albumin kultalevymyyntiin. Suvas löysi käännöskappaleen itse Espanjasta.

– Tykkäsin melodiasta, ja Kuuvan Kari teki siihen loistavan tekstin. Kun näin suomennoksen, ajattelin että se on nerokas, mutta levy-yhtiö ei ensin halunnut tehdä sitä. Minulle sanottiin, että ei tällaista voi levyttää, saat itse julkaista sen. Se meni sitten sinkun kakkospuolelle ja nousi sieltä.

Nykyään uutta musiikkia julkaistaan yksittäisinä kappaleina, mutta Suvas haaveilee vielä kahden pitkäsoiton tekemisestä.

Toinen olisi oma albumi, toinen joululevy, jolle tulisi myös laulajan omia sävellyksiä.

Suvas sanoo tunnelmansa ennen keikkaa olevan samanlainen kuin ensimmäisillä keikoilla yli 40 vuotta sitten.

– Vatsa on aina sekaisin ja olen ihan poissaoleva. Jännitän kyllä edelleen, mutta kun ensimmäinen biisi lähtee, se yleensä karisee.

Samalla viihdyttäjän työn paras puoli palautuu taas mieleen.

– Aina kun menen lavalle ja näen sen ihmisten reaktion, ajattelen että voin tehdä näin paljon ihmisiä iloiseksi. En keksi, miten muuten voisin sen tehdä. Kai se on ollut minun elämäntehtäväni lapsivedestä lähtien.

Entä miltä tuntuu täyttää 60?

– Mihin tämä aika häviää? Toisaalta en tunne itseäni 60-vuotiaaksi.