iedotusvälineet luovat stereotyyppistä menestyjäkuvaa. Menestyjään liitetään sellaisia ominaisuuksia, kuin kauneus, laihuus ja nuoruus. Nuoret ihmiset ahkerina mediankuluttajina kasvavat yhdenlaiseen menestyjämalliin.
Nuorille tytöille julkisuuden henkilöt käyvät tutuiksi varhain. Keskinkertaiset mutta lumoavan kauniit laulajat ja näyttelijät nousevat parrasvaloihin tavallisten ihmisten yläpuolelle.
Siinä missä tytöt saavat vaikutteita Britneyltä, Jenniferiltä ja Christinalta, pojat joutuvat vertaamaan itseään Justiniin, Robbieen ja Orlandoon. Tämä on omiaan horjuttamaan kehittyvän minäkuvan ja itsetunnon herkkää tasapainoa.
Ennen kuin kysymys "miksi minä en kelpaa" on kunnolla ehtinyt syntyäkään, vastaus on valmiina: rakas lapsi, et ole tarpeeksi hyvännäköinen ja vartalosikin on vähän turhan tasapaksu.
Minuus myytävänä
Kauneuden ja menestyksen kaipuussa on kysymys minuudesta ja sen kaupallisuudesta. Ostettavissa oleva minuus on jo käsitteenä paradoksaalinen.
Minuus on se osa meitä, jota ei voi nähdä, mutta joka tekee tyhjistä kuorista elollisen ja inhimillisen olennon. Minuus käsittää luonteenpiirteemme, psyykemme, koko henkisen olemuksemme.
Mikäli mainoksiin on uskomista, merkkivaatteiden, kalliiden hajusteiden ja meikkien käyttäminen tekee meistä ihmisinä parempia, suorastaan ylivoimaisen hyviä.
Kauneus on katoavaista, joten on käsittämätöntä, että sen perusteella pyritään määrittelemään, kuinka hyvä ihminen on.
Menestystä edeltävästä rankasta ja puuduttavasta opiskeluajasta ei ole muodikasta puhua. Opiskelua median ideaali-ihminen ei suosi. Nuoren ihmisen elämäntyö on hauskanpito. Ties minkä sattuman kautta televisiosarjojen ihaillut juristit ja lääkärit ovat päässeet asemaansa.
Suorittamiskeskeinen ajattelumalli on hyvin egoistinen. Nuori tuhlaa pahimmassa tapauksessa lähes kaiken aikansa ja energiansa ulkoisen olemuksensa ajattelemiseen, jolloin muu maailma alkaa tuntua merkityksettömältä, todellisuudentaju hämärtyy.
Kun nuori lopulta ymmärtää, ettei voi saada kuuta taivaalta, seuraa eristäytyminen ja ennen kaikkea valtava pettymys ja masennus. Tilanne ahdistaa myös läheisiä ihmisiä, jotka eivät osaa auttaa epätoivoista nuorta.
Vastavirtaan saa kulkea
Jotkut nuoret haluavat erottua massasta. Erilaisuus ei välttämättä liity ulkonäköön. Massanuorten mielestä vaarallisin ihminen lienee ajatuksiltaan itsenäinen oman tiensä kulkija.
Jo Homeroksen Ilias ja Odysseia kertoo ihmisistä, joiden hyvyyden perustana ovat voitot sodissa, maine ja kunnia. Menestyksen tavoittelu käy melkein itsestäänselvyydeksi.
Erilaisia nuoria, jotka eivät tavoittele materialistista, itsekästä hyvyyttä, ei pidä vieroksua vaan kannustaa. Itseään kunnioittavan ihmisen olisi aukaistava silmänsä ja käytävä vastustamaan viekasta vihollistamme: ihmisen esineellistävää mediaa.