Viime viikolla nettikansaa kuohutti video, jossa 15-vuotias tyttö nostaa koiran mikroaaltouuniin ja on laittavinaan uunin päälle.
Minua kuohuttaa lynkkaus, jonka tyttö sai osakseen mauttoman vitsin takia.
Koiraryhmässä alkanut paheksuvan sävyn keskustelu äityi hyvin nopeasti kenenkään hallitsemattomaksi vyöryksi.
Ei auta, vaikka vain muutama tunti alkuperäisen tekstin kirjoittamisen jälkeen aloittaja kauhistuu viestin herättämää silmitöntä vihaa ja joukkoteilausta. Hänenkään tarkoituksenaan ei ollut saattaa tyttöä hyeenojen hampaisiin.
Niin vain kävi. Sitten oli jo myöhäistä.
Saunan takana on tilaa, kuuluvat lempeimmät kommenteista.
Keskusteluryhmien ylläpitäjillä on täysi työ seuloa suoranaiset tappouhkaukset, linkitykset tytön sosiaalisen median tileihin, nimi- ja osoitetiedot. Hetkessä kaikki on revitelty auki.
Kaveripiirin vitsiksi tarkoitettu typerä tempaus irrotetaan kontekstistaan.
Moneen kertaan poistettua videota pyydetään lähettämään yksityisviestillä. Moneen kertaan se taas ladataan uudelleen.
Tiedäthän: kerran internetiin ladattu on internetissä aina.
Se syttyy mitättömästä ja leimahtaa hetkessä.
Niin kuin kone tai villipeto. Juna, joka jyskyttää mistään välittämättä eteenpäin.
Julma. Kasvoton. Vihainen. Se ei anna anteeksi, eikä se varsinkaan unohda.
Sinä vanha: muistele nuoruutesi hölmöilyjä. Kiitä luojaasi, ettei siihen aikaan ollut sosiaalista mediaa.
Sinä nuori: sinä hölmöilet kuitenkin. Mutta älä laita sitä nettiin.