Ollakseen maailman arveluttavimpiin ja maineeltaan saastaisimpiin kuuluvan yhtyeen kitaristi norjalainen Rune Erickson antaa itsestään miellyttävän vaikutelman. Erickson, taiteilijanimeltään Blasphemer, tuo ennemminkin mieleen terävän taideopiskelijan tai sulavan markkinamiehen kuin yhden blackmetallin pääperkeleistä.
Blasphemerin yhtyeen, oslolaisen Mayhemin nimeen on mahdoton olla törmäämättä mustaa metallia tai nuorisosatanismia sivuavissa kirjoituksissa.
Bändin varhaishistoriaan mahtuu murha, itsemurha ja monta muuta typerryttävää yksityiskohtaa. Mayhem on monessa mielessä blackmetallin legenda, mutta Blasphemerin mukaan ei pelkästään synkän ja verisen historiansa takia.
"Vieläkin tärkeämpää on musiikki, sen visionäärisyys ja ainutkertaisuus. Mayhem koostuu hyvin jyrkistä persoonallisuuksista, jotka vievät yhtyettä neljään eri suuntaan. Bändin luonne on väkivaltainen ja sisäisiä konflikteja on vaikea välttää. Etenkään humalassa ja kiertueilla."
Blackmetalliin kuuluu ulkoapäin katsoen koominen kastijako "aitoihin" sekä lajityypin liepeillä vaikuttaviin, kaupallisempaa metallisointia suosiviin yhtyeisiin. Kiusalliset aiheet taidolla väistelevä Blasphemer ei juuri innostu väittelyyn aiheesta "true black metal".
"Meidän ja kaupallisten bändien välillä on kyllä kilometrien ero, edustamme täysin eri tyylejä. Silti kunnioitan jopa Dimmu Borgiria ja Cradle of Filthiä - tai no Filthiä en kovin paljoa - sillä nekin tekevät sitä mihin uskovat. Mutta Dimmu Borgir on oikeastaan metallia, jossa on vaikutteita blackista, eikä varsinaista blackmetallia."
Blackmetallin keskeisintä ajatusmaailmaa on ihmisviha ja idea siitä, että kaikki on lopulta täysin arvotonta ja merkityksetöntä. Myös Mayhemin viimeisin levy Chimera on vahvasti näiden ajatusten kyllästämä. Aihe on arka, ja jopa useimmat metallilehdet uskaltautuvat arvioissaan käsittelemään vain Mayhemin musiikillista antia.
"Totta, ehkä he pitävät musiikkiin keskittymistä turvallisena ratkaisuna. Ja eiväthän tekstimme ole aina helppoja ymmärtää. Meillä on esimerkiksi kappale nimeltä Whore, ja äskettäin toimittaja kysyi minulta, kertooko se tytöstä, jota nussimme kiertueella. Uh, tuollaisten tyyppien onkin parempi keskittyä vain musiikkiin."
Kun Mayhemin musiikkia luonnehtii pimeäksi, synkäksi ja ahdistavaksi, Blastphemer kuittaa asian kohteliaisuutena.
"Sellainen on luonteemme - silmitön ja hurja. Jos se kahlittaisiin, kyseessä ei enää olisi
Mayhem. Kyseessä on outo ja vaikeasti selitettävä mielentila, kuin läpitunkeva elinvoima."
Kymmenen vuotta Mayhemissa soittanut Blasphemer on nähnyt mustan metallin ja sen kaupallisempien versioiden nousun marginaalista listakelpoiseksi jytäksi.
Esimerkiksi Dimmu Borgir ja Cradle of Filth on nähty usein Suomen albumilistan kärkipäässä.
"Sitä tuskin tapahtuu meille, vaikka Chimera nousikin yllättäen listalle Norjassa. Mayhem myy nyt enemmän levyjä kuin koskaan, joten asiat kehittyvät kannaltamme oikeaan suuntaan. Emme ole kuitenkaan muuttuneet ja musiikkimme on yhä kompromissitonta", vakuuttaa Blasphemer.