Syksyisellä kultapurolla on tunnelmaa: vesi huuhtoo ränniin lapioitua soraa ja leirinuotiolla asetellaan tuoreita siikoja halstariin. Loimussa lämpenee jo padallinen pottumuusia, jossa ei ole voita säästelty.
"Yksinkertaisestakin ruuasta saa näyttävää, kun näkee vähän vaivaa", opasti ohjelmapalveluyrittäjä Niina Helistö viime viikolla eräoppaaksi valmistuvia opiskelijoita nuotioruuan saloihin. Oppi meni hyvin perille, sillä Jukka Salo ja Tuomas Levanto kokosivat vasta halstraamansa siiat nätisti vaskooliin, jonka koristeeksi löytyi muheva varvullinen variksenmarjoja.
"Eräoloissa tarjottava ruoka on mietittävä ja valmisteltava hyvin etukäteen", Helistö painotti. Saariselällä sijaitsevan kultavaltauksen iltanuotion hehkussa lämpenikin vaivatta kolme poronkylkeä, jotka oli aseteltu kyljelleen ritilöiden varaan, teflonisten leivinpaperien päälle.
Paahdettu poronkylki on Helistön mukaan mainio metsäruoka, sillä sen voi valmistaa kotona etukäteen ja se säilyy hyvin. Reppuun pakatusta kyljestä voi nälän yllättäessä vuolaista palan nuotiolla paistettavaksi. Jos väkeä on enemmän, paahtuu useampi kylki kerralla tulen loimussa ja ne on kätevä leikata luiden välistä sormin syötäviksi annospaloiksi.
"Loimulohi, hiilloksella paistettu liha ja perunat sekä rosvopaisti ovat monta vuotta olleet tyypillisiä metsäoloissa tarjottuja ruokia. Nyt on ryhdytty kiinnittämään huomiota siihen, että metsässä voi tehdä muitakin ruokia ja asettaa ne kauniisti esille", kertoi puuhailua nuotiotulilla seurannut Riitta Heinonen. Hän ottaa vastaan eräoppaiden tutkintoja Porin ammattiopistossa, jonka Metsäkoulusta Saariselän kurssilaiset valmistuvat.
Asiakaspalvelun lisäksi eräoppaan on hallittava retken pelastussuunnitelma ja ruuanlaiton hygienia. "Muista esiliinat, suojakäsineet ja hihansuojat", Helistö painotti opiskelijoille. Nuotioon eivät liioin kuulu roskat tai tupakantumpit. Lähelle oli myös ripustettu nestesaippua ja vedellä täytetty viinipussi käsipesua varten.
"Siihenkin pitää valmistautua, ettei joku asiakas halua juoda kuksasta", Helistö muistutti.
Myös ruoka-aineiden säilytys on tärkeää. Tuore kala säilyy syksyllä hyvin jäitettynä ja kiinni teipatussa styroxlaatikossa. Lihan ja mädin voi ottaa mukaan suoraan pakasteesta.
Lapin järvien siika ja muikku, paikallinen poro ja pohjoisen riekko ovat Lapin Tunturiseikkailut -ohjelmapalveluyrityksen vierailleen tarjoamaa lähiruokaa. Kun se on aitoa, voi lisukkeina käyttää maukkaiksi höystettyjä puolivalmisteita.
Esimerkiksi metsäsienikeitto syntyy puolivalmisteesta, joka mehevöitetään voissa kuullotetuilla tateilla ja rouskuilla. Voi ja kerma antavat lisää pontta puolivalmiille perunamuusille ja savuporokeitolle, ruiskulhosta tarjottuina nekin ovat monelle elämys.
Tunturiin suuntaavilla moottorikelkkasafareilla Helistö suosii savuporokiusausta, jonka aineksia ovat kylmäsavustettu poronliha, perunasuikaleet ja kerma. Kun kiusaus pakataan lämpölaatikkoon suoraan uunista, on se safaritauolla sopivasti tarjoilulämpöistä.
Yritysasiakkaiden retkillä on usein mukana kokki, mutta herkullisia yllätyksiä voi loihtia itsekin. Kummituksen kauraherkku syntyy kahdesta kaurakeksistä, joiden väliin laitetaan mustikoista, kermavaahdosta ja rahkasta sekoitettua tahnaa. Lakkatiramisuun tarvitaan valmis suklaakakkupohja, joka halkaistaan, kostutetaan appelsiinimehulla ja täytetään lakkahyytelöllä ja kermavaahdolla.
Kelon oksasta sahatuille pyörylöille aseteltu ja ruskalehdillä koristeltu kakkupala on näyttävä jälkiruoka.