-Aivan mahtavaa. Tämä on jotain niin valtavaa... tunnen olevani osa jotain äärimmäisen ihmeellistä.
Yllä seisoo Matti Rajakylän kuvaus siitä, millaista on olla olympiaurheilija Pekingin kesäkisoissa. 23-vuotias uimari Rajakylä osallistuu olympialaisiin toista kertaa. Hänen suhteestaan tapahtumaan kertovat myös alaselkään tatuoidut olympiarenkaat.
-Ateenassakin (2004) koin sellaisen vau-efektin. Mutta se oli ehkä sellainen pelästynyt ja säikähtänyt vau-efekti. Nyt on täysin erilainen tilanne, ja osaan varmaan käyttää tätä oloa voimavarana, Rajakylä selvittää.
Rajakylä yrittää löytää esimerkin vau-efektin tuottajasta.
-Miten sen nyt selittäisi? Täällä on kaikki niin... Kaikki kassit kannetaan, ja jo lentokentällä yhdellä metrolaiturilla oli kymmenen vapaaehtoista auttamassa. Miten h-tissä joku pystyy järjestämään jotain tällaista? Tämä on niin massiivinen juttu. Se on lyönyt minua täysillä päähän.
Viimeistely välillä vaikeaa
Muiden suomalaisuimareiden tavoin Rajakylä viimeisteli olympiakuntoaan Singaporen-leirillä.
-Uinti oli välillä vähän vaikeaa, mutta se kuuluu tähän vaiheeseen kautta. Kropalla kestää noin viikon verran totutella siihen, että harjoituksia aletaan keventää. Viimeinen kova treeni oli sitten jo erittäin hyvä, Rajakylä kertoo.
Päämatkallaan 50 metrin vapaauinnissa hän haluaa uida oman ennätyksensä, mutta sijoitustavoitetta on hankala haarukoida.
-Jos pitäisi arvata... jaa-a. Jos uin 22,1 olen kymmenes. Ja se on mahdollista. Finaaliin pitäisi uida 22,0.
Maaliskuussa Rajakylä ehti EM-kilpailuissa kymmenenneksi. Rajakylän Suomen ennätys 22,51 sekuntia on helmikuulta. Sillä heltiää maailmantilastosta sija kuudenkymmenen huonommalta puolelta. Pikapyrähdyksen tilastokärki menee alle 21,5.
-Se on oikeastaan ihan sama. Tilastot eivät nyt paljoa merkitse. Yleinen stressitaso on täällä suhteellisen korkea, ja siksi näissä kilpailuissa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Ennakkoon ei voi arvioida mitään varsinkaan tilastojen perusteella, Rajakylä neuvoo.
Satanen avaa
Rajakylällä ei ole tapana uhrata yhtä lajia pelkästään paikkojensa vetreyttämiseen. Monet muut uimarit, mm. Hanna-Maria Seppälä, ottavat tuntumaa kisa-altaaseen ja -tilanteeseen sivulajilla ennen päämatkaansa. Rajakylä aloittaa tiistaina 100 metrin vapaauinnissa.
-Eka startti on aina se vaikein. Olen tyytyväinen, että se on nyt satanen. Tietysti siinä saa tuntumaa ja se avaa vähän paikkoja. Mutta varsinaista käytäntöä avaavasta lajista minulla ei ole ollut, Rajakylä kertoo.
Sadalla metrillä Rajakylän henkilökohtainen ennätys on 49,83. Se uupuu kuusi sadasosasekuntia Jani Sievisen kohta 13-vuotiaasta Suomen ennätyksestä. Vapaauintien ohella Rajakylä osaa perhostelun - varsinkin pikamatkalla. 50 metrin perhosuinti ei kuulu olympiaohjelmaan.
-Ei se enää sen kummemmin harmita. Jossain vaiheessa yritin perhostakin vähän ikään kuin treenata, mutta siitä tuli vain takapakkia. Olen tainnut syntyä sellaiseksi, että se sujuu parhaiten ilman treenaamista.
STT-JARKKO SORJONEN