– Englantilaiset tekevät joka risauksesta sormustimen, eläkkeellä oleva peruskoulun opettaja Kaarina Tilanto toteaa ja esittelee sormustimia, joissa toivotetaan vuosipäiväonnea viiden vuoden välein.
Kukkakuvioiset sormustimet on järjestetty muista erilleen makuuhuoneen seinävitriiniin.
Toisesta huoneesta löytyy kuninkaallisia, Lady Diana omalta hyllyltään. Yhdessä vitriinissä on eskimoiden nahkainen ja luinen sormustin, vieressä merenvahaa. Vanhimmat ovat tuhatvuotisia, ajan patinoimia, espanjalaisten maasta kaivamia.
Ensimmäisen sormustimen tyttö sai 9-vuotiaana äidiltään. Se on Pekurista, ja sen kylkeen on kaiverrettu kaunokirjoituksella Kaarina.
– Ennen vanhaan sormustimia oli kolmea kokoa: lapsi, neito ja aikuinen. Nimikaiverrus oli tavallinen. Joissakin lukee lauseita, esimerkiksi ”Älä unohda minua”, hän kertoo.
Tilanto myöntää, että hänessä on aina ollut keräilijän vikaa. Esineeseen liittyvä historia kiinnostaa naista.
– Sormustin on ikivanha tarvekalu. Aasiasta on löydetty 30 000 vuotta vanhoja sormustimia.
Nyt kokoelmassa on yhteensä 8 720 sormustinta, eikä joukosta löydy kahta samanlaista.
Kotimuseossa kaupan jäämistöä
Posliinia. Sinisiä kukkia. Bratislava 2005.
Kaikki esineet on numeroitu ja tiedot järjestelmällisesti kirjattu vihkoihin.
Tilannolle sormustimet kertovat tarinaa tehdyistä matkoista ja nähdystä maailmasta. Nykyään hän saa sormustimia paljon lahjaksi.
– Olen päättänyt, etten enää matkusta ulkomaille. Kun saan sormustimen, haen kohteesta tietoa. Sillä tavalla matkaan nykyään sormustimien kautta.
Erityisimmät kappaleet on kerätty erilliseen vitriiniin olohuoneeseen. Sieltä löytyy hopeaa, kristallia ja vanhaa norsunluuta.
Arvokkain kaikista lienee edesmenneen miehen antama kultainen sormustin, johon on upotettu sininen kivi. Pojalta lahjaksi saadun, teetetyn sormustimen kyljessä on kiiltäviä kultahippuja.
Dominikaanisesta tasavallasta peräisin olevat sormustimista tehdyt hasispiiput kaivetaan esiin silloin, kun lapset haluavat ihastella ”rumasiksi” ristittyjä esineitä.
Ensimmäisestä sormustimesta keräily ei suinkaan saanut alkuaan.
Ehkä kaikki alkoi pyhäkouluvihkosta, johon sai uuden kuvan aina käydessä.
Tai filmitähdistä, joiden kuvia Tilanto nuorena leikkasi lehdistä talteen. Vihkot löytyvät kellarissa sijaitsevan kotimuseon kaapista.
Siellä on myös Tilannon isovanhempien vuonna 1927 Martinniemeen perustaman kaupan jäämistöä. Kauppa lakkasi vuonna 1982.
– Lehessuolta löytyi kaikkea tutista ruumisarkkuun. Kun 1950-luvulla alkoi tulla oikeita tavaroita eikä enää korvikkeita, isovanhemmat olivat viisaita, eivätkä hukanneet vanhaa.
Nyt 1 700 kaupan jäämistön esinettä löytyy kotimuseosta. Paljon on lahjoitettu myös museoon.
Kerran Tilanto piti näyttelyn, jossa oli esillä 84 esiliinaa ja 180 erilaista kankaista nenäliinaa.
– En ole niitä mitenkään kerännyt, löytyivät varastosta. Halusin laittaa esille, jos joku huomaisi tutunnäköisiä. En ilmoittanut missään, mutta 300 kävi niitä katsomassa.
Ensimmäinen tavoitteellinen keräilykohde Tilannolle oli Ilmari Kiannon tuotanto. Kianto tuli henkilökohtaisesti tutuksi vuonna 1957 keskikoulun aikaan.
– Hän oli omanlaisensa. Saattoi ajaa pois, kun sinne meni, mutta minulle hän oli aina ystävällinen ja otti mukavasti vastaan. Mirkku tarjoili mustikkapiirakkaa, Tilanto kertoo.
Kianto ja Tilanto kävivät myöhemmin kirjeenvaihtoa. Kirjailijan maalaama kivi on kulkenut mukana 1950-luvulta saakka.
Myös Martta Wendelinin tuotanto on Tilannolle tärkeä. Pelkästään kortteja kokoelmista löytyy 3 000.
Suomen suurin kokoelma?
Sormustimia Tilannon ei ollut tarkoitus alkaa kerätä ensinkään.
Matkoilla ystävälle tuliaisia hakiessa mies varoitteli: Kunhan sinä alat kerätä näitä, kuljemme samat paikat uudestaan.
Lopulta kipinän sytytti vuonna 1993 naistenlehdestä luettu artikkeli sormustinten keräilijästä.
Saksalaiset ja amerikkalaiset ovat mahdottomia sormustinten kanssa. Suomessa keräilijöitä ei liiemmin ole. Oulun seudulla on viiden naisen samanmielinen joukkio.
– Helsinkiläinen pariskunta on kerännyt kymmenen vuotta kauemmin kuin minä. On heikun keikun, kummalla on enemmän.
Kaikki sormustimet ovat Tilannolle löytöjä, ja ne saavat maksaa mitä maksavat. Yleisesti tavallinen ulkomainen matkamuisto on 2,50 euron luokkaa.
Kun sormustinta tarvitsee ompelutyössä, keräilijä suuntaa kuitenkin ompelupakille.
– Siellä on neula, lankaa ja muovinen sormustin sitä varten, Tilanto sanoo.