Kirjoittaja ja kuvittaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään
Enpä arvannut pääsykoekirjoja tilatessani, että joutuisin vielä latinaa lukemaan. En nimittäin edes hae kieliä opiskelemaan.
Asetin rohkeaksi tavoitteekseni, että saisin heinäkuussa Lapin yliopistolta mukavaa postia ja opiskelupaikan oikeustieteen tiedekunnasta. Tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa kahden paksuhkon kirjan ulkoa osaamista. Viime vuonna sisään pääsi yliopiston kotisivujen mukaan 27,9 prosenttia kokeeseen osallistuneista. Edessä on melkoinen haaste, mutta ei mahdoton, vai onko?
Yksin lukeminen on melko tylsää, mutta minkäs teet. Kukaan muu ei voi oppia puolestani. Etten viettäisi muutamaa kuukautta vain muumioituneena kotiini, päätin raahautua valmennuskurssille siinä toivossa, että sieltä tarttuisi muutama hyvä vinkki mukaani. Ensimmäisellä kerralla kiinnitin huomiota siihen, että moni nuori oli saapunut kurssille kaverinsa kanssa. Onhan toki hienoa, että ystävien kanssa voi jakaa kaiken, mutta epäilen onko valmennuskurssin luennoistakaan apua, jos käyttää kaiken ajan muiden kanssa kuiskutteluun.
Itse luennot olen kokenut hyödyllisiksi. Kun asiantuntija selventää pääsykoekirjojen kiemuraisia asioita, oma oppimisurakka ei enää tunnu kovinkaan toivottomalta. Tuossa pykäläviidakossahan on lopultakin jotain järkeä.
Valitettavasti tässä kilpailussa ei riitä, että ymmärtää asiat. Ne täytyy myös osata ulkoa. Yhtään sivua ei saa jättää lukematta, yhtään termiä ei saa unohtaa. Mitä tahansa saatetaan kysyä. Osaatko täydentää oikean sanan viivalle?
Kaikkein vaikeinta on vastaustekniikka. Onko minusta kirjoittamaan tiivistä kapulakieltä, muistanko määritelmät sanatarkasti kirjan mukaan? Tässä on yhä haastetta. Mutta itse asiassa olen ratkaissut ongelman. Tarkat sanamuodot muistaa unissaankin, jos toistelee asioita kyllästymiseen asti. Siispä mikrofoni käteen ja kasetti pyörimään!
Entäpä se latina? Luettavissa kirjoissa vilisee eri periaatteiden ja oppien latinankielisiä nimiä. Näin maallikosta tuntuu aika turhalta, mutta kai latinan viljeleminen on jonkun mielestä hienoa. Pakko nekin termit on opetella, sillä monesti tehtävissä on joutunut niitä selittämään.
Toisaalta löysin yhden mielestäni "käyttökelpoisen" säännön: in dubio pro reo- epäselvässä tapauksessa on tuomittava syytetyn eduksi. Voitaisiinkohan tätä soveltaa myös kokelaiden pääsykoevastauksia tarkistettaessa?