Kangasniemen mummolassa Oulussa asuu vielä joulunalusajan rauha ja hiljaisuus. Else-mummo, 59, ahertaa keramiikkapajassaan tontin tienpuoleisella nurkalla, Markku-pappa, 61, on työssään tahollaan ja kotona asuva kuopuskin koulussa.
Toisin oli viitisentoista vuotta sitten, kun kaikki perheen kymmenen lasta - kuusi tyttöä ja neljä poikaa - asuivat kotona ja talo alkoi elää heti koulupäivän päätyttyä.
Joulua kuitenkin jo valmistellaan. Else on silittänyt juhlaliinat ja olohuoneen pöydälle nostettu shakkinappulat kynttilöiden ja hedelmävadin viereen. Olohuone on talon keskipiste joulunpyhien aikaan. Siellä jutellaan, lauletaan, kuullaan ja nähdään lastenlasten esittämää ohjelmaa, pelataan erilaisia pelejä, etenkin shakkia.
Aattona mummolan joulupöydässä aterioi viisitoista suvun jäsentä. Kaukaisimmat heistä tulevat Noormarkusta. Else Kangasniemi sanoo, kaikki lapset perheineen ovat sydämellisesti tervetulleita joulun viettoon, mutta ketään ei siihen velvoiteta. Perheet sopivat tulosta keskenään oman elämäntilanteensa mukaan. Tavoitteena kuitenkin on, että viimeistään tapaninpäivänä nähdään mummolassa.
Toinen nuorimmista tyttäristä viettää kihlajaisiaan joulun jälkeen, 28. päivä. Silloin koko Kangasniemen katras perheineen tapaa toisensa ja tapahtumaa juhlistaa todennäköisesti 47 henkeä.
Noormarkusta Ouluun
Mummolan jouluun 500 kilometrin matkan takaa tulevat tänä vuonna "noormarkkulaiset", eli Sanna Vappula, 34, miehensä ja kolmen poikansa kanssa. Vappulan perheen vanhimmilla lapsilla, 12- ja 9-vuotiailla pojilla, on jo muistoja Oulun joulusta. Kolmevuotiaalle kuopukselle kokemus on uusi.
Yksi syy mummolaan tuloon on se, että Vappulat rakentavat parhaillaan Noormarkkuun uutta taloa ja asuvat nyt väliaikaisissa tiloissa. Koska matka Ouluun on pitkä ja jouluaikaan järjestetty myös Sannan sisaren kihlajaiset, tarkoituksena on palata kotiin vasta sunnuntaina.
"Luistimet joka tapauksessa pakataan kyytiin", Sanna kertoo lasten odotteista. Hän itse toivoo kotiseudun joululta irrottautumista arjen ajatuksista, rentoutumista ja läheisten ihmisten tapaamista. "Sekin on mukava, että lapsuudenkodin joulussa toistuvat samat asiat. Äiti tekee aina hedelmäkakkua ja joulupäivän aamuna nautitaan luumutäytekakkua. Meidän perheen jouluun nuo tarjoilut eivät kuulu, mutta lapsuuden joulun vietossa ne ovat tuttuja ja turvallisia perinteitä. "
Aattona omassa kodissa
Ylikiimingin Vesalan kylässä asuva Pikkuahon perhe viettää tulevan joulun kotonaan luonnon helmassa kolme vuotta sitten rakennetussa talossaan. Perheen seitsemästä lapsesta nuorin on vasta neljä kuukautta ja vanhin 11-vuotta. "Kyllä tällaisen lapsikatraan kanssa lähteminen lahjojen ja muiden tarpeellisten kamppeiden kanssa olisi sellainen ruljanssi, että sitä täytyy monta kertaa harkita", Anna-Kaija Pikkuaho, 30, hymyää.
Ja koska joulun tarkoitus on hänestä ennen kaikkea rauhoittua, kotona omissa oloissa se tapahtuu yksinkertaisemmin. "Olen ajatellut, että kaikki jouluvalmistelut olisivat valmiina jo maanantaina, jolloin voisimme lasten kanssa käydä kaupungissa katsomassa vaikka Stockmannin jouluikkunoita."
Osa Pikkuahon perheen jouluperinteistä on peräisin äidin kotoa, osa isän lapsuudesta. "Mutta kyllä se on niin, että ainoa oikea lanttu- ja porkkalaatikko on oman äidin valmistamaa", Anna-Kaija nauraa ja lisää, että sellaista sahramipulla kuin äiti leipoo, hän ei ole vielä oppinut tekemään.
Kangasniemen joulun perinteitä noudatetaan Pikkuahoilla siinä, että joulurauhan julistuksen jälkeen rauhoitutaan perusteellisesti. Joulusaunassa käydään aattoiltana ja jouluevankeliumi luetaan ennen ruokailua.
Lahjoilla Pikkuahot muistavat vain kummilapsiaan. Heitä onkin miltei jokaisen sisaruksen perheissä. "Erityisesti kummilapsia odottaa näkevänsä ja totta kai kaikkia muitakin sisaruksia puolisoineen ja lapsineen."
Joulutoivotukset Kangasniemen jälkikasvun kesken hoituvat joko puhelimitse tai korteilla. "Meillä on sellainen periaate, lapsuuden kodista sekin lähtöisin, että vapaus vallitkoon. Kaikki voivat tehdä niin kuin hyvältä tuntuu."
Nastolassa asuva Sannan kaksoissisar Tiila Kallunki, 34, viettää perheineen aatontietoon omassa kodissaan. Ouluun Kallungit tulevat kahden lapsensa kanssa tapaninpäivän aikoihin.
Tätä nykyä kotiäitinä oleva Tiila on nauttinut jouluaskartelusta 11- ja 5-vuotiaan jälkikasvunsa kanssa ja viimeisteli torstaina piparkakkutaloa. Sen teko kuului myös hänen lapsuutensa jouluun. "Talo värkättiin tarkkojen kaavojen mukaan ja sen piti olla tip top. Koko joulun ajan me lapset haaveilimme sen syömisestä. Mutta kun sen aikana koitti, pettymys oli melkoinen, sillä talo ei ollut yhtään niin maukas kuin kaunis."
Kihlajaispäivää Tiilakin odottaa innolla. "Lapsetkin tapaavat mielellään serkkujaan ja leikkivät yhdessä. Vaikka talossa on silloin 27 lasta, kaikki sujuu ihmeen rauhallisesti. Tietysti lapset saattavat intoutua pitämään juoksukilpailuja käytävässä, mutta usein heitä löytää leikkimästä keskenään jostakin huoneesta."
Tarjoilu ei rasita
Keramiikkapajassaan joulukiireitä tekevä Else Kangasniemi ei sano rasittuvansa jouluaterioiden valmistamisesta. Ne syntyvät vuosikymmenien kokemuksella ja rutiinilla. "Kun kaikki on valmiina pakastimessa, niin eihän se työlästä ole", hän sanoo ja kertoo tekevänsä esimeriksi laatikoita kaksi 12 litran kattilaa.
Talon perinteisiin kuuluu, että ruokapöytä katetaan Else-mummin äidiltään parikymmentä vuotta sitten saamalle liinalle. Kattauksen suunnittelu ja toteutus on perheen tyttärien asia. Se on myös aina yllätys mummille. Tulevan joulupöydän perusrunko on jo valmiina, ja joululiina silitetty tarkkaan sentti sentiltä.
Vaikka vain osa perheen lapsista osallistuu jouluaaton ateriaan, koko perhe on koossa siinä kuvakavalkadissa, joka on asetettu ruokasalin kaapin päälle. Kuvissa jokainen kymmenestä lapsesta on rippipuvussaan.
"Yhtenä jouluna meillä ei ollut lainkaan lastenlapsia, vain aikuisia. Talo tuntui todella tyhjältä", Else Kangasniemi muistelee.
Jouluperinteet siirtyvät valtaosin äidiltä tyttärille. Näin myös Kangasniemillä. "Aina 50-vuotiaaksi soitin äidilleni joka joulu, että mitenkäs ne laatikkoruoat oikein tehtiinkään. Mutta kun tyttäret rupesivat soittelemaan minulle, päätin, että nyt äidille soittaminen saa riittää", Else Kangasniemi nauraa.
Joulua arvostetaan Kangasniemillä myös juhlavaatteilla ja joulusaunan jälkeen naiset pistävät korkeakorkoiset kengätkin jalkaan. Joulukirkko ei perheen perinteisiin kuulu. Usein siitä on ollut puhetta, mutta aina se on vain aikeeksi jäänyt.