Mat­kal­la pa­ton­gin lu­va­tus­sa maassa

12 oululaista nuorta vietti kaksi viikkoa kansainvälisellä nuortenleirillä, jossa muut osanottajat olivat Ranskasta ja Puolasta. Leirin aikana tutustuttiin sekä ranskalaisten arkeen että uusiin ihmisiin.

Menneen leirin arviointia. Nuoret keskustelevat leirin sadosta. Vasemmalla vaalea lippalakki päässä Antoine Barraud Ranskasta, Viktor Bernard Puolasta ja keskellä Meeria Vesala ja Heikki Kylmänen Suomesta.
Menneen leirin arviointia. Nuoret keskustelevat leirin sadosta. Vasemmalla vaalea lippalakki päässä Antoine Barraud Ranskasta, Viktor Bernard Puolasta ja keskellä Meeria Vesala ja Heikki Kylmänen Suomesta.

Viime vuoden elokuussa Suomessa järjestetyllä leirillä alkanut kolmivuotinen projekti Suomen, Puolan ja Ranskan välillä jatkui tänä vuonna Ranskan Poitiersissa, joka sijaitsee Länsi-Ranskassa, noin 300 kilometriä Pariisista etelään päin.

Oulussa tätä nuorisovaihtoa järjestää kaupungin nuorisoasiainkeskus, ja vetäjinä toimivat Martti Ylitalo ja Kim Ahonen. Ranskan leirille valittiin 12 oululaista nuorta yhteishaun kautta.

"Tulin tälle leirille, koska viime vuonna oli niin hauskaa, ja oli mukava päästä Ranskaan", Reina Kess tuumii. "Minulle kaverit, jotka olivat viime vuoden leirillä, kertoivat tästä mahdollisuudesta, ja halusin heti tulla mukaan", Eliisa Alatalo puolestaan kertoo. "Minä halusin tutustua uusiin ihmisiin ja samalla päästä näkemään uutta kulttuuria", Anni Suhonen lisää.

Suomen ryhmästä neljä nuorta oli Suomen leirillä viime vuonna, ja Puolan ja Ranskan nuorissakin oli samoja kuin viime kesänä. Nyt oli mukava nähdä vanhoja tuttuja, joiden kanssa oli vuoden aikana myös pidetty yhteyttä.



Historiaa tutkimaan sarjakuvien avulla


Matka alkoi heinäkuun 10. päivänä. Ensimmäisenä varsinaisena leiripäivänä käytiin käsiksi leirin teemaan, joka oli maiden historiat. Työkaluna olivat sarjakuvat.

Jokaisen maan oli täytynyt tehdä ennen leiriä yksi sarjakuva jostakin kaikkien kolmen maan tärkeästä historiallisesta päivästä englanninkielisine teksteineen. Lopputulokset olivat hienoja, ja kaikki oppivat varmasti jotakin uutta.

Majoituspaikkana oli nuorten hotelli kolmen kilometrin päässä Poitiersin keskustasta. Siellä oli koko ajan muitakin majoittujia ja tunnelma oli hyvin kansainvälinen, sillä vieraita hotellissa oli muun muassa Espanjasta ja hotellin henkilökuntaan kuului muutama ruotsalainen ja yksi englantilainen.



Viikonloppu
ranskalaisissa perheissä


Yksi leirin kohokohdista ja mieleenpainuvimmista päivistä oli tutustuminen Poitiersin ylpeyteen, tulevaisuuspuisto Futuroscopeen. Erikoisuutena Futuroscopessa on maailman suurin elokuvakangas.

"Futuroscope on jäänyt minulla erityisesti mieleen, koska elokuvat olivat todella mahtavia ja illalla nähty laser-show oli hyvä", Toni Kemppainen arvioi. "Ne elokuvat olivat kaiken lisäksi niin erikoisia, ja sellaisia ei ollut nähnyt ennen, niin sen vuoksi se jäi hyvin mieleen", Eliisa jatkaa.

Vaihtelua leiriin toi kolmen päivän reissu Mont-Doren vuoristokylään, johon matka bussilla kesti kuusi tuntia. Maisemat olivat mahtavia ja jokaisella riittää luultavasti kertomista vierailusta 2000 metriä korkean vuoren huipulla.

Ohjelmaan kuului yöpyminen paikallisissa perheissä leirin loppuvaiheilla, jolloin muita nuoria oli oppinut tuntemaan jo hyvin. Viikonloppu meni ohi todella nopeasti. Sunnuntaina yhteisellä piknikillä ihmeteltiin ranskalaisten erilaisia tapoja, joita oli perheissä ollessa huomattu. "Taloissa ei ole käsienpesumahdollisuutta eikä peilejä vessoissa", Reina valaisee. "Ja sisällä ollaan koko ajan kengät jalassa", Toni lisää.



Ongelmia
myöhästelystä


Matkan ja leirin aikana eteen tuli monia uusia asioita ranskalaisesta kulttuurista. Yksi suuri kulttuuriero, joka oli jo etukäteenkin tiedossa, liittyy ruokailuihin. "Lounas syödään täällä suurin piirtein kahdentoista yhden aikaan ja seuraava ruoka on vasta illalla kahdeksan aikoihin. Ja he vielä syövät todella pitkään ja paljon kerralla", Anni selittää.

Muita eroavaisuuksia voidaan löytää tapakulttuurista, sillä ranskalaiset ovat monissa tilanteissa kohteliaampia. "Ranskalaiset ovat lisäksi hyvin huolehtivaisia ja ystävällisiä", Anni ja Reina sanovat. "Mutta ujoja puhumaan englantia", Reina huomauttaa.

Vaikka leiri kokonaisuudessaan oli onnistunut ja kaikille jäi siitä hyvä mieli, ei se aivan ongelmitta sujunut. Suurin ikävyyden aihe suomalaisille oli ranskalaisten huono tapa aikataulujen kanssa. "Suomessa ollaan totuttu olemaan aina ajoissa ja täällä ihmiset myöhästelevät koko ajan", Anni moittii. "Aluksi se tuotti vaikeuksia, koska täytyi joka kerta odottaa, kun oltiin lähdössä jonnekin", Reina jatkaa. "Mutta siihenkin tottui loppua kohden."

Väsyneet leiriläiset saapuivat Oulunsalon lentokentälle viime torstain ja perjantain välisenä yönä. 12 tuntia kestävällä kotimatkalla olikin jo mietitty mitä oli kahden viikon aikana ehtinyt tulla ikävä. "Ruisleipää ja maitoa", sanovat nuoret.

"Patonkia en ainakaan syö pitkään aikaan", kuului monen suusta. Matkalla nimittäin jokaisella aterialla oli leipänä patonkia. Ei ihme, että Ranska tunnetaan patonkimaana.

Kansainvälisten vaihtojen tarkoituksena on aina löytää uusia tuttavuuksia ja ystäviä sekä oppia uusia asioita muista maista. Nämä kaikki toteutuivat tälläkin kertaa. Projekti jatkuu ensi vuonna Puolassa, Wroclawin kaupungissa, jossa viimeinen leiri maiden välillä järjestetään. Leiriä varten järjestetään yhteishaku oululaisille nuorille syystalvella, ja siitä ilmoitetaan lehdissä.

Ilmoita asiavirheestä