Toimiston lattialla on kahdet saappaat, kaksi reppua ja iso salkku. Hengarissa roikkuvat suorat housut. On perjantai ja erikoistutkija Pekka Helle on lähdössä Oulun työpaikastaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta iltapäiväjunalla Rovaniemelle.
Koti on 220 kilometrin päässä Oulusta, Rovaniemen maalaiskunnassa. Viikolla Helle asuu isänsä kanssa tämän kaupunkiasunnossa.
"Joskus tavarat kasaantuvat väärään päähän", pitkää työmatkaa taittava tunnustaa.
Tavallisesti Helle kulkee työmatkansa junalla, mutta kun tavaraa on väärässä päässä riittävästi, hän taittaa työmatkansa henkilöautolla.
Luutnantti Reijo Väisänen puolestaan saapuu perjantai-illaksi Ouluun Sodankylästä, työpaikaltaan Jääkäriprikaatista. 370 kilometrin matka taittuu usein kaksi kertaa viikossa. "Minulle on aivan sama onko työmatka 200 vai 400 kilometriä. Lähtemään joudun kuitenkin", Väisänen sanoo.
Vielä huikeampi työmatka on Kirsti Laasiolla, joka asuu Sveitsissä. Hänen työpaikkansa on osittain Helsingissä ja Kempeleessä. Lentokoneessa paljon matkustava Laasio on Polar Electron segmenttimanageri, jolle kertyy tänä vuonna 200 matkapäivää.
Työmatkat kestää hyvin, kun vastassa on uusia kokemuksia ja mielekästä työtä, pitkämatkalaiset vakuuttavat.
Työasiat jäävät työpaikalle
Tutkija Pekka Helle huomauttaa, että matka-ajan voi käyttää tehokkaaseen työskentelyyn. "Juna on sopiva paikka lukea esimerkiksi kollegoiden käsikirjoituksia, joihin on pyydetty lausuntoa."
Väisänen ottaa matkat levon kannalta, sillä sekä työ että vapaa-aika ovat tapahtumia täynnä. Varusmieskouluttaja viettää työpaikallaan usein leirielämää. Viikonloppuisin Väisänen kulkee perheensä kanssa Puolangan kesämökillä, metsästää tai huoltaa Kärppä-junioreiden joukkuetta.
"Matkustamisessa on se hyvä puoli, että työasiat jäävät työpaikalle", Väisänen sanoo.
Vaimonkaan kanssa sukset eivät ole menneet ristiin. "Voihan se olla, että välit pysyvät parempanakin, kun on vähän etäisyyttä."
Käytännön elämä vaatii erikoisjärjestelyjä, työpaikkakunnalla asuminen on lähinnä majoittumista.
"Vapaa-ajan järjestäminen on hankalaa eikä esimerkiksi kursseille voi osallistua", Kirsti Laasio mainitsee.
"Hammasharja löytyy joka kassista", Helle mainitsee ja perustelee, että hammasharjojen tallessapito on vaikeinta.
Helteen kaksi lasta ovat jo aikuisia, mutta kun he olivat pieniä, yritti isä varata vapaa-aikansa kokonaan kotona ja lasten kanssa oloon. Edelleen lievä huono omatunto seuraa pitkämatkalaista. "Kun kotiin menee viikonlopuksi rättiväsyneenä, miettii joskus, että toisenlaisessa tilanteessa voisi huilata. Nyt on paineita tarttua tekemättömiin töihin."
Helle ei kuitenkaan vaihtaisi osaansa, sillä kotipaikka on viihtyisä ja vaimo on tyytyväinen omaan työpaikkaansa Rovaniemellä. "Ouluun muuttamista ei ole tullut edes harkittua."
Sama tilanne on Väisäsellä. Kartanpiirtäjänä työskentelevälle vaimolle tuskin löytyisi työtä Sodankylästä, ja 14-vuotiaan pojan harrastukset ja kaverit ovat Oulussa.
Laasio on tyytyväinen, koska hän pitää matkustamisesta. Hän asuu kumppaninsa kanssa Sveitsissä, vanhempien koti on Saksassa, ja työtä hän tekee paitsi Suomessa myös monessa muussa maassa.
"Mikä on oikeastaan kodin määritelmä", Laasio kysyy.
