Pääkirjoitus: Suomen side Ruot­siin vah­vem­pi ja ta­sa-ar­voi­sem­pi kuin yli 200 vuo­teen, on jo aika unohtaa komp­lek­sit

Suurpetokeskus: Tuore tar­kas­tus kertoo useista puut­teis­ta Kuu­sa­mon suur­pe­to­kes­kuk­ses­sa

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

Matka maail­man­lop­puun ja ta­kai­sin

Salamyhkäinen, yksityiskohtaisesti ja taidokkaasti toteutettu, Flow Productionsin The Secret Garden on kokemuksena jännittävä. Kyseessä on matka kohti ihmisen runtelemaa tulevaisuuden maailmaa, joka vähitellen hiipuu ja loppuu.

-

Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.

The Secret Garden, ensi-ilta 24. elokuuta kello 19. Esitykset jatkuvat 16. syyskuuta saakka.

Salamyhkäinen, yksityiskohtaisesti ja taidokkaasti toteutettu The Secret Garden on kokemuksena jännittävä. Kyseessä on matka kohti ihmisen runtelemaa tulevaisuuden maailmaa, joka vähitellen hiipuu ja loppuu. Teoksen taustalla on Flow Productions ja paikkana toimii Kempeleessä sijaitseva Oulun seudun ammattiopiston Opinkukka, johon pääsee kätevästi bussilla.

Joukkoliikenteen valitseva saa jo matkan aikana pienen maistiaisen siitä, mitä on tulossa. Ajankohtainen alustus aiheeseen pitää sisällään esimerkiksi kevään ja kesän aikana puhututtaneen siitepölypaljouden sekä kuivuuden. The Secret Gardenin ajoitus on hyvä, sillä teokseen saa enemmän tarttumapintaa juuri koetuilla epätavallisilla ja ikävillä olosuhteilla.

Opinkukassa yleisö kokoontuu lämpiönä toimivaan kasvihuoneeseen, jonne ylimääräinen omaisuus jätetään. Tälle matkalle ei tarvitse mukaan ylimääräistä tavaraa tai älypuhelinta, sillä niistä on vain haittaa. Lämpiö kuvastaa myös nykyhetkeä, jossa kaikki on vielä hyvin. Kasvillisuus on runsasta, linnut laulavat, eikä vedestä ole puutetta. Pikku hiljaa teoksen edetessä olot muuttuvat karummaksi näyttäen ihmisten tekojen seuraukset loppuun asti. Hieno yksityiskohta näpäyttää, sillä todellisuudessa tekojen seuraukset on kestettävä eikä lämpiöön voi palata.

Puhuminen ei ole yleisön joukossa toivottavaa, eikä sitä tee juuri esiintyjätkään. Ohjelappusen aiheuttaman alkuhämmennyksen ja kummastuneiden katseiden jälkeen puhuminen ei edes huvittaisi, sillä teokseen keskittyy niin tiukasti. Ainoastaan lopuksi tuntee valtaisaa tarvetta keskustella vierustoverin kanssa täsmäävätkö ajatukset ja kokiko hän jonkin tilanteen eri tavalla kuin itse. Puhumattomuus antaakin tilaisuuden kokea asiat aidosti omalta kannaltaan. Toiselle loppu voi olla onnellinen, toiselle ei.

Yleisö astuu oppaiden ohjaamana The Secret Gardenin sisälle, jossa saa kulkea ja katsella vapaasti. Esiintyjätkään eivät pysy paikoillaan ja saattavat koskettaa tai kuljettaa mukaansa. Tästä syntyy helposti kauhukuva pakko-osallistumisesta, mutta toiminta on toteutettu hyvin hienovaraisesti ja pääpaino pysyy esiintyjissä.

Yleisö pääsee todistamaan muoviin ja roskiin sotkeutuneita lintuja, jotka yrittävät tanssahdella iloisesti lopulta väsähtäen taakkansa alle. Teoksessa kuvataan myös mainiosti sitä, miten ihmisen toiminta pyörii vain oman peilikuvan ympärillä. Lopulta havahdutaan liian myöhään ympäristön tilanteeseen. Raskaasta aiheestaan huolimatta The Secret Garden ei ole saarnaava vaan herättelevä. Pohjautuuhan idea tosiasioihin, kuten merten saastumiseen muovilla. 

Kun yleisö lopulta palaa takaisin lämpiöön, olo on kummallinen. Yhtä aikaa vaikuttunut ja toiveikas, mutta samalla ahdistunut ja huonoa omatuntoa poteva. Jos luontoon liittyvät asiat eivät ole aikaisemmin hetkauttaneet, tämän teoksen jälkeen kodistasi löytyy kierrätysastiat joka lähtöön.